Juha oli asialla jo viidennentoista kerran, minä taas ensimmäistä kertaa. Brändön kunta ja saari sijaitsee Kustavista Ahvenanmaalle kulkevan saaristotien varrella seuraavana Kustavista länteen. Ennen kuin olet Ahvenanmaalla olet ylittänyt lukuisia siltoja, käyttänyt kahta lossia ja seilannut vähintäänkin kahdella autolautalla.
M/S Viggen aukeaa ja me rantaudumme Åvaan.
Kartta Brändön pääsaarista ja kulkemastamme reitistä. Määränpäämme, Torsholman lauttalaituri, on kuvan alalaidassa.
Syksyn ruska on saaristossa parhaimmillaan. Paikallisesta murskeesta valmistettu punainen asfaltti lisää väriloistoa.
En laskenut pengerryksiä enkä siltoja, mutta niitä riittää.
Ei ole Torsholman laituri mikään erämesta, mutta
maisemat ovat kyllä komeat.
Silokaliot hämmästyttävät raidoillaan ja saavat pohtimaan niiden syntyä.
Täällä ulkosaarella kasvillisuus on enimmäkseen karun maan matalaa, tiheää katajikkoa.
Illan hämärtyessä alkaa kalastus. Päiväsaikaan ei saatu tärppiäkään, mutta illalla silakka oli liikkeellä ja nappasi virvelisiiman päähän rakennettuun monikoukkuiseen litkaan väliin hanakasti. Tulipa välillä viisikin kalaa kerralla.
Harvoin sitä kuutamolla ongitaan.
Kun päivän viimeinen lautta Alfågeln saapuu kello 20,45, päättyy onginta.
Päivänvalossa näkyy laiturin vieressä kolmipiikkien parvia sekä
lukuisa joukko meduusoja.
Päiväsaikaan voi kuluttaa aikaansa ajelemalla saarireitillä ja tutustumalla saarten vähiin nähtävyyksiin. Brändön keskustasta löytyy myös kauppa.
Brändön kirkkomaalla on vanhat, jo hautansa luovuttaneet, muistokivet saanet uuden paikan kirkon takaiselta kalliolta.
Kuningatar Kristiinan määräyksestä, vuodesta 1638 alkaen kulki saariston läpi Tukholmasta Turun kautta aina Pietariin asti Postitie. Tämä ahvenanmaalaisten talonpoikien saariston osalla ylläpitämä postireitti oli käytössä vuoteen 1910.
Lintuja en harmikseni juurikaan nähnyt. Kyhmyjoutsen oli tähän aikaan linnuista runsaslukuisin.
Satunnainen merikotka kävi lataamassa akkujaan tolpan nokassa.
Autolautta Ejdern poikkesi laiturissa useamman kerran päivässä. Sen tehtävänä on huolehtia yhteyksistä lähisaarille. Saapuva Alfågeln ajaa kauemmas Hummelvikiin yhden lossin päähän Ahvenanmaan pääsaaresta.
Saimme herkutella silakoilla monin eri tavoin valmistettuna. Eipä saa Keski-Suomen kaupoista näin maukkaita savusilakoita. Kala pitää syödä mieluiten juuri vedestä nostettuna.
Kotiin on välillä hyvä pirauttaa, ettei tarvitse vaimoväen huolehtia. Saattaahan näin vanhat ukot vaikka tippua möljältä.
Sitten taas iltasella ongelle, jotta saadaan jotain maistiaisia kotiin.
Aurinko laskee ja kala syö.
Ja niin on viimein loppu tämäkin leikki. Onginta oli valtaisa elämys, kuten saariston ruskaiset maisematkin.
Kiitos Brändö ja kiitos Juha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti