Matkalla Kaamaseen ja vieläkin kauemmas harhaan, osa III

Paluu Vuoreijasta Pykeijan kautta Neideniin.

Vuonon rannan näkymiä.

Tyypillistä Varanginvuonon rantaraittia. Aurinkokin alkoi paistamaan pitkästä aikaa.

Kuva yrittää kertoa maanpinnan muodostumisesta. Täällä on nähtävissä, kuinka mannerlaatat ovat näilläseuduin joskus liikkuneet ja kallioperä on saanut muotonsa. Näinhän ne ahtojäätkin pukkaavat kasautumaan.

Finnmarkissa lampaat laiduntavat vapaina. Päinvastoin kuin meillä, pihat ja viljelmät ovat aidatut.

Taas löytyi kivitasku.

Uljas merikotka päivystyslennollaan.

Pykeija, Bygöynes on pieni vuonon etelärannalla sijaitseva kalastajakylä. Kylä on alunperin kveenien asuttama ja valtaosa nykyisistäkin asukkaista osaa kveeniä, suomen murretta. Nyttemmin tämäkin kylä on norjalaistunut. Kylän väestö vanhenee ja harvenee. Kylä säästyi toisen maailmansodan tuhoilta, sillä tuohon aikaan sinne ei ollut tieyhteyttä. Vasemmalla kuuluisa Elsa Haldorsenin pitämä Jäämeren sauna. Satamassa sijaitseva kalanjalostuslaitos pakkaa nykyisin jättiläismäisiä kuningasrapuja, jotka ovat vaeltaneet näihin vesiin Venäjältä.

Viereisessä Bugöyan saaressa on edelleen sodan aikaisia saksalaisrakennelmia. Iso tykki kuului ainakin olleen.

Hautausmaan vanhalla puolella löytää useista kivistä suomalaisnimen. Hilda Wara s. 1866 oli vanhin löytämäni.

Hautausmaalla kasvaa myös tarkkaan varjeltu harvinaisuus siperian sinilatva, jota löytyy vain täältä, Huippuvuorilta ja Siperiasta.  

Näätämöjoen Kolttaköngäs Neidenissä. Käpälän eli heittoverkon käyttö lohenkalastusksessa oli jo ohi, mutta pitihän se paikka katsastaa. Vähissä on vesi Näätämössäkin.

Läheisellä kolttien vanhalla asuinkentällä sijaitsee pyhän Trifonin vuonna 1565 perustama pyhän Georgioksen kappeli. Ikuisesti muistan ystävämme Emilin muitoksi kappelissa viettämäämme hiljaista kynttilähetkeä joskus 1980-90-luvulla. Nyt voin enää ainoasaan  muistella, ja lämmöllä sen teenkin, myös silloisia retki- ja kalakavereitani Leaa ja Väiskiä.

Näätämöjoen vedet ovat tuoneet mukanaan tuhansien vuosien aikana runsaasti hiekkaa muodostaen laajan suistokentän.

Porot ovat havainneet kentän oivaksi ruokamaaksi.

Tässä näyte Näätämö- ja Tenojoen uudesta vitsauksesta. Kyseessä on kyttyrä- eli ryssänlohi. Venäläiset ovat suuressa viisaudessaan suorittaneet tämän kalan  siirtoistutuksia Pohjois-Atlantiin laskeviin jokiin, ja menestys on ollut jopatoivottua parempi. Nyt vain on niin, että kyttyrälohi kilpailee samoista kutupaikoista alkuperäisen atlantinlohen kanssa ja on vaara, että atlantinlohi kärsii tästä hyökkäyksestä. Kyttyrälohi kuolee kutupuuhiinsa.

Neidenin kylällä, lähellä Kolttaköngästä on avattu 16.6.2017 maailman ensimmäinen kolttasaamelainen museo. Kehoitan tutustumaan. 

"-Museon tavoitteena on kolttasaamelaisen kultuurin vahvistaminen. Museon perusnäyttely Kolttainmaa on matka kolttasaamelaiseen historiaan. Näyttelyn ja muun toiminnan kautta haluamme lisätä tietoa kolttasaamelaisista. Etenkin Norjassa moni kolttasaamelainen on menettänyt tietoa omasta kultuuriperinnöstään, kertoo museonjohtaja Honna Havas" (http://kaltio.fi/paperilehdesta/maailman-ensimmainen-kolttasaamelainen-museo/)

On aika palata Suomen puolelle.

Jatkuu...