Matkalla Kaamaseen ja vieläkin kauemmas harhaan, osa II

Nuorekkaiden vanhusten harharetket ovat edenneet jo Nuorgamiin, josta jatketaan kohti Vuoreijaa.

Aamu Tenon varrella Nuorgamissa valkeni sumuisena ja kosteana. Lohensoutajien veneet ovat jo maissa, kesä on tältä osin ohitse.

Kyllä se päivä tästä vielä valkenee.

"Tenon pituutta voidaan sanoa ”mittaamattomaksi” – niin paljon erilaisia lukuja siitä esitetään. Saman virtaavan uoman eri osuuksia kutsutaan myös peräti neljällä eri nimellä ennen sen vesien Jäämereen laskemista. Pääuoma alkaa Käsivarren juuresta Peltotunturin kupeelta Rajajokena ja jatkuu sitten Kietsimäjokena Angeliin, missä se yhtyy Inarijokeen. Varsinainen Teno alkaa Utsjoen Karigasniemen kylän liepeiltä, Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta. Tästä se virtaa edelleen Suomen ja Norjan rajajokena 152 kilometrin matkan Nuorgamiin asti ja tästä vielä 50 kilometrin matkan Tenovuonoon kokonaan Norjan alueella." (Wikipedia)

Tänään painellaan pitkin Varanginvuonon pohjoisrantaa aina Vardöhön eli Vuoreijaan asti.

Vadsössä eli Vesisaaressa seurailimme tovin kalastajien saaliinperkuuta. Saipa siitä joku tuoreen turskan lounaakseen.

Mitä eivät huoli ihmiset sen syövät lokit, joita päivysti paikalla tuhatmäärin.

Ekkeröyn lintuvuori oli jo hiljentynyt. Siellä pesivät merilinnut olivat harmikseni poistuneet jo muualle. Yksinäinen kivitasku pyrähteli vielä maisemissa.

Ekkeröy on saanut palvella myös sotanäyttämönä. Kallioihin rakennetut juoksuhaudat risteilivät edelleen kulkemassani maastossa.

Suurin osa lintuvuoresta jäi tutkimatta.

Mutta tämä rantakaistale kertoo vielä jätöksineen historiastaan.

Jotenkin tämä tuoreempi tapahtuma sopi tunnelmaan.

Skallelva eli Kallijoki on kveenien kylä samannimisen joen suulla. Paikka on erityisesti lohenpyytäjien suosiossa. "Kveenit ovat Pohjois-Norjan eli Ruijan (Finnmark) suomalaisperäistä väestöä. Kveenit ovat Jäämeren rannikolle 1700- ja 1800-luvuilla pääasiallisesti Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Tästä väestöryhmästä käytetään joskus myös nimitystä Ruijan suomalaiset sekä norjansuomalaiset. Kveenit on hyväksytty Norjassa kansalliseksi vähemmistöksi vuonna 1999. Kveenin kieli sai Norjassa kansallisen vähemmistökielen aseman vuonna 2005." (Wikipedia)

Taustalla Kibergin partisaanimuseo, jonka näyttelyt kertovat norjalaisesta vastarantaliikkeestä viime sodassa. He antoivat henkensä Norjan puolesta.

Näkymä yöpaikastamme Vardössä. Vardö eli Vuoreija on viehättävä, pieni saarikaupunki Varangin niemimaan itäkärjessä. Taitaapa olla itäisin kolkka koko Norjassa. Maantietunneli mantereelta saarelle valmistui vuonna 1983. Tunneli on 2 890 metriä pitkä ja käy 88 metriä merenpinnan alapuolella.

"Vuoreijaan sijoitettiin vuonna 1998 Globus II -tutka-asema, jota virallisesti käytetään avaruusromun seurantaan. Tutkassa on 27-metrinen mekaanisesti kääntyvä antenni. Sama tutka oli aiemmin sijoitettuna Vandenberg Air Force Basessa Kaliforniassa, jossa se tunnettiin nimellä "Have Stare". Tutkalla uskotaan olevan samat ominaisuudet kuin yhdysvaltalaisella X-alueen korkean resoluution tutkalla ja sen uskotaan olevan osa Yhdysvaltain ohjuspuolustusta ja keräävän tietoa Venäjän ballistisista ohjuksista." (Wikipedia)  Ja jotain uutta asennetaan parhaillaan.  Isoveli valvoo.

28.8. olivat Vuoreijan hillat vasta tulollaan.

Veljekset kuin ilvekset, Nansen ja Lahtinen. Tutkimusmatkailijoita kumpikin.

"Euroopan pohjoisimmat noitavainot riehuivat Lapin naapurissa Norjan Finnmarkissa 1600-luvulla. Noitina poltettujen naisten ja miesten muistoksi pystytetty muistomerkki vetää Pohjois-Norjan Vuoreijaan matkailijoita ympäri maailman. Ikuinen tuli palaa Jäämeren rannalla Vardøssä eli Vuoreijassa noituudesta poltettujen muistoksi. Tuli sytytettiin Juhannusaattona 2011. Silloin Norjan kuningatar Sonja avasi Steilnesetin noitavainojen muistomerkin.

Sveitsiläisen arkkitehdin Peter Zumthorin suunnittelema toistasataa metriä pitkä, puusta, pressukankaasta ja vaijereista tehty rakennus on läpikäveltävä.

Sisäseinillä on taulut jokaisesta kuolemaantuomitusta ja heidän tunnustamistaan tai syykseen luetuista rikoksista. Lähes kaikki tunnustukset saatiin kiduttamalla. Tiedot on kerätty oikeudenkäyntipöytäkirjoista, jotka ovat tallessa alueellisessa valtionarkistossa Tromssassa." (https://yle.fi/uutiset/3-9240119)

"Ensimmäiset norjalaiset muuttivat Vuoreijan seuduille jo 1200-luvulla ja v 1307 norjalais-tanskalaiset pystyttivät Vuoreijan linnan."

Linnan pohjapiirros on tähden mallinen. Lainakuva

Linnan sisäpihaa. Valkeassa rakennuksessa on linnan historiasta kertova museo. 

"Linnoituksesta käsin ei olekuitenkaan koskaan taisteltu hyökkääjää vastaan. Sen sijaan toisen maailmansodan aikaan Vuoreijan saari oli keskeisessä asemassa saksalaisten rannikkolinnoituksena. Itse linnoitus oli komentokeskus. Kaupungin alueelle rakennettiin vahvistuksia. Litza-rintamalta sinne tuotiin saksalaisia sotilaita lepäämään ja ennestään hallinta-aluella oli 3000 saksalaissotilasta. Kertomahistorian mukaan useimmat saksalaissotilaat itkivät, monet tekivät itsemurhan kun heidän piti lähteä takaisin rintamalle. Kun saksalaiset vetäytyivät, Vuoreija säästyi tuhopoltolta. Sensijaan venäläisten pommituksissa tuhoutui 2/3 Vuoreijan kaupungista ja samalla kertaa sekä kirkko että sairaala syttyivät palamaan. Syksyllä 1944 nostettiin Norjan lippu salkoon vapauden merkiksi." (http://tarjapitkänen.fi)

Museon näyttelykuva, ilmeisesti kyseessä on Pähkinäsaaren Rauha.

Tällä kanuunalla pamautti blogikirjoittaja itse kuuluisamman satuilijakollegansa 

parooni von Munchausenin  kuuluisalle lennolleen kanuunan kuulalla.

Illan kutveessa poikkesi satamassa Hurtigruten-alus Nordlys. Vielä kokematonta "kerran elämässä" osastoa on tämä reitti.

Sitten vaan levolle.

Tännehän se teki mieli, Hörnöyan saarelle, joka on aivan Vuoreijan edustalla. Toki olisin sinne päässyt, mutta kun ne linnut olivat jo poistuneet. Näin jäi vielä haaveiltavaa.

Seuraavana aamuna päämääränä vuonon etelärannalla sijaitseva Pykeija.

Jatkuu...