Jussin matkassa: Etelä-Konnevesi 2018 Medley

Kesä 2018 oli poikkeuksellisen lämmin ja suosi kaikenlaista ulkoilmaelämää. Uskollinen vesijuhtani Jatta saikin kyyditä minua ja seuralaisiani useamman kerran Etelä-Konneveden aina upeissa maisemissa. Yönyliretkiä ei tullut kuin yksi, mutta useita päiväristeilyita kyllä. Tässä niistä kuvasikermä.

Ennen kuin puuvene on vesillelaskukunnossa kuluu helposti useampi työntäyteinen päivä. Minun käyttämäni pintakäsittelyaineet (Owatrol) vaativat vähintään 15 asteen lämpötilan ja usein käy niin, että kevään lämmöt eivät riitä. Niin huolto menee kesäkuun puolelle. Ensimmäinen päiväretki tehtiin Voiton kanssa, ja se suuntautui Konneveden eteläisimpään pohjukkaan, Vahvalahteen. Nuori kapteeni on tässä ajoharjoittelussa ja siksi ilme on niin keskittynyt.

Retkellä harjoiteltiin valokuvausta. Tässä Konnevedellä kovin yleinen kuikka.

Yksin tein muutamankin reissun Häkkilän myllylle sudenkorentoja kuvaamaan. Myllyä ei enää ole, mutta myllärin torppa kyllä. Se sijaitesee Vahvanen-järvestä laskevan puron suulla. Sieltä löytyi muutama soidinlennolla ollut neidonkorento.

Paikka on matala ja ruovikkoinen, se on myös tuulilta suojassa ja siksi ison järven rantoja lämpimämpi. Varma kohde korentokuvaajalle. Nämä tytönkorennot, joidenka lajimääritys jääpi tekemättä, ovat lemmenaktissaan ns. parittelurenkaassa.

Konnevedestä on ensin ajettava Uuranlampeen, jonne isompi vene on jätettävä. Matka jatkuu hinauksessa olleella soutuveneellä.

Heinäkuun puolessa välissä käytiin Kallen kanssa katsastamassa kalasääsken pesiä. Kälasääski on Etelä-Konneveden kansallispuiston tunnus. Noin kymmenen kilometrin rengasajelulla todettiin tuntemistani lähialueen seitsemästä pesästä viidessä olevan asukkaat.

Koiraslintu toi ruokatäydennystä.

Toisen pesän ilmatilassa taisteltiin. Viereiseen saareen pesinyt nuolihaukka ei pitänyt luodolla asuvan kalasääsken läheisyydestä. Tuskin tuosta kuitenkaan oli sille mitään uhkaa.

Rengasmatkalla poikettiin mm. Majaniemessä, Pyysalossa ja Lapinsalossa. Hienoa oli tällaisella ilmalla ajella.

Vuosien varrella on venekalusto komistunut ja kasvanut kokoa. Vire, Wickström, Seagull (sav. siankulli) ja Terhi ovat jo historiaa.

Heinäkuun helteet vaan jatkuivat. Maijan perhe Pyysalossa uimaretkellä.

Pyysalon kaarre on yksi harvoista hiekkarannoista niin kivisen ja kallioisen järven rannoilla. Täällä riittää tilaa polskia. Saaren toisella puolella, kapean kannaksen takana on yksi kansallispuiston laavupaikoista.

Elokuussa ennen koulujen alkua käytiin Anssin kanssa kiertelemässä järven kaakkoisosaa. Tämäpä on mahtava kalamaja, eikä paikassakaan ole valittamista. Paljonkohan on hirsillä ikää?

Käpynän ukkoa on aina tervehdittävä, kun näillä kulmin mennään. Ukon löydät Käpynänvuoren itärinteeltä.

Monilla rantakallioilla lepää komeita kivipaasia. Tämä järkäle sijaitsee Kodanovisen länsiranan kalliolla.

Kansallispuisto on tuonut mukanaan paljon uusia retkeilijöitä, jotka taittavat matkaa joko jalan tai meloen, talvella hiihtäen, jopa luistellen. Retkeilijöille on rakennettu uusia polkureittejä ja rantautumispaikkoja laitureineen ja kotalaavuineen. Näin on myös Loukkuvuoren rannassa.

Naapurin pojalla on luoviminen hanskassa.

Heinäkuun lopussa kävivät Helena ja Hillevi Lapinsalossa eväsretkellä. Kuivuudesta kärsivät mustikat olivat sentään kasvattaneet muutaman maistiaisen.

Kansallispuiston myötä on järvelle tullut muutama tilausalus. Lapinsalon uuteen laituriin pääsee rantautumaan näinkin suurella paatilla.

Laivakoirat Cara ja Cheri.

Mökin oma ranta on ruskoukonkorentojen lisääntymisaluetta. Muninta menossa.

Kesän viimeinen retki tehtiin Arin kanssa Majaniemen varausmökille syyskuun ensimmäisenä päivänä. Tehtiin metsäretki, kalastettiin, saunottiin ja oltiin yötäkin. Tällä kulttuurihistoriallisella kalamajalla tai sen edeltäjällä kalastelivat aikoinaan Rautalammin rovasti Palmroth ja poikansa Reino Palmroth alias Palle, myöh. Reino Hirviseppä. Isä Palmrothin vieraana paikalla lienee poikennut Toivo Kuula, Aarni Krohn, Eino Leino ja Yrjö Kilpinen. Kukapa tietää?