Minä, joka olen höyryveturiaikakauden lapsi, olen aina ollut innoissani junista, varsinkin näistä vanhemmista. Tiedän, että tämä suorastaan intohimoinen kiinnostus näihin vanhoihin kulkupeleihin ja muuhun junaliikenteeseen kuuluvaan kalustoon vaivaa monia muitakin miespuolisia. Tässä tarinassa esittelen muutaman museoharvinaisuuden ja alaan hurahtaneen.
Suolahden höyrypäivät 2011
Tämä Tk3 veturi, lempinimeltään Pikku-Jumbo oli näytteillä Suolahden Höyrypäivillä 2011. Nykyään Suolahdessa kotiaan pitävällä Keitele-museo Oy:llä on jo omakin ajokuntoinen Tk3. Siitä myöhemmin.
Kuvan Tk3 veturi 1150 on Akaan Veturimuseon omaisuutta. Kyydin takaa uusiutuva suomalainen koivuhalko.
Saman vuoden höyrypäivillä esiintyi myös Tapani Laaksomiehen toimesta kunnostettu Hv3 höyryveturi 995, Heikki. Heikin vaiherikkaaseen tarinaan voit tutustua linkistä Romusta raiteille. Kyseessä on Kari Kortelaisen Tekniikkatalous-lehden artikkeli vuodelta 2016.
Veturimies heiluttaa. Syystäkin ylpeä Laaksomies saapuu junallaan Suolahden vanhalle asemalle.
Suurta kunnioitusta tuntien kiertelin ja kuvailin tätä uudestisyntynyttä veturivanhusta. Tuskinpa Heikki oli edes Lokomon pajalta lähtiessään näin uljaassa kunnossa.
Heikki on valmistunut vuonna 1941. Kyljestä löytyy tunnistetiedot. Kansainvälisen tavan mukaan veturin numero löytyy myös sen keulasta.
Peräpeili
Vielä on löytynyt kuparisepän valmistama öljykannu.
Junan osien puhdistukseen ja kiillotukseen on kulunut eräskin tunti.
Yhtä kiiltävä on myös ulkokuori. Nykyisin Heikki asustaa Nurmeksessa Steamrail Oy:n tallissa ja liikennöi sieltä.
Pönttövuoren tunneli
Kesäkuussa 2017 kävimme Anssin kanssa tutkimassa jo käytöstä poistettua Pönttövuoren vuonna 1917 valmistunutta tunnelia. Kuten oikeasta alakulmasta voit havaita, on joku käynyt avaamassa aukon tunnelin sulkuverkkoon.
Käytiin siellä viime kesänä myös Veikon kanssa.
Jokohan on poika päässyt tyrmästään? No, on se.
Suolahden höyrypäivät 2018
Viime kesän höyrypäivillä esiintyi ajokuntoon saatettu Tk3 höyryveturi 1132. Se on Keitele-museon omaisuutta.
Veturin perässä on keltainen postivaunu. Suolahden vanhan aseman raide on sähköistämätön ja sopii hyvin höyryveturikuvauksiin.
Pieksämäen Höyryveturiyhdistyksen kunnostama ja ylläpitämä VR1 veturi tuntee lempinimen Kana. Nimi johtuu veturin nyökkivästä kulusta. Linkissä Ylen juttu Kanasta.
Asemapihan vaihde ja vaihteensiirtäjä. Kiskoja liikuteltiin käsipelillä.
Museon omaisuutta, vanha radan aukaisuun käytetty lumiaura
sekä matkustajavaunuja. Puisia olivat.
Suolahdesta löytyy vieläkin upea punatiilinen veturitalli. Edessä oleva pyöreä laite on kääntöpöytä, jolla veturi satiin käännettyä paluumatkaa varten. Tallin oikealla puolella seisoo kunnostusta odottamassa Tk3 veturi 1138.
Ukko-Pekka Hri1, 1009
Ukko-Pekka matkalla Kouvolasta Lahden kautta Helsinkiin 23.11.2018. Siellä se kyyditsi viikonlopun ajan halukkaita Espoon suuntaan.
Ukko-Pekka on höyryveturien kuningas. Se oli VR:n voimakkain henkilöliikenteen veturi.
Ukko-Pekka 1009 saapuu Leppävaran asemalle, ja sauhu on melkoinen. Veturiin ja sen ylläpitäjään voit tutustua tarkemmin linkistä Höyryveturimatkat 1009.
Ja näin se jatkaa matkaa.
Näillä pojilla riittää asennetta. Junaharrastus säilyy varmasti
Alppirautatieharrastajat
Pojat ovat poikia yli kuusikymppisenäkin. Leppävaran aseman vieressä on Sello-niminen ostoskeskus, jonka tiloihin Alppirautatieharrastajat ovat rakentaneet uskomattoman suuren ja hienon pienoismaailman lukuisine ratoineen ja junineen. Tätä et usko, jollet itse näe.
Kaupunkia, maaseutua, tasaista ja vuoristoa.
Sen uskoo myös Oula The Falcon Eye. Tältä mieheltä ei jäänyt mitään näkemättä, mutta se ei ollut kuitenkaan tarpeeksi. Vielä veturimies heiluttaa tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti