Eräopas Mikko Aslak Lemmetty, joka tunnetaan blogistaan Sinisen repun kirous, kutsui apujoukkoja turvakseen mennessään tutkimaan Rautalammin Kiesimässä sijaitsevaa Rautavuoren louhua. Hän oli paikkaa aiemmin tutkiessaan läytänyt alueelta muutaman luolan, mutta ahtaimpiin paikkoihin oli ollut viisaampaa jättää yksin menemättä. Suuremman retkikunnan tutkimusmatka suoritettiin viime lauantaina 3.11.
Rautavuori sijaitsee Kiesimäjärven etelärannalla Koipilahdentien varrella. Tieltä louhikkoon kulkee polku, jota kulkien matkaa kertyy ainoastaan muutama sata metriä.
Erään suuren lohkareen pinnalta löytyy kaksi kiviporan reikää. Kuka ja mksi reiät on porannut ei ole tiedossa. Muita louhimisen jälkiä ei näkynyt. Oman ymmärrykseni mukaan louhikko on luonnon aikaansaannoksia.
Olisiko sittenkin joku joskus suorittanut koekairauksia? Kallioiden pintoja tutkien näyttäisi kiviaines sisältävän myös metalleja. Jostainhan tuo nimi Rautavuori on alkunsa saanut.
Kallioseinämät eivät ole järin korkeita, mutta jyhkeitä toki.
Tähän lohkareluolaan on joku raahannut istuinpuuksi pöllinpätkän . Sisään mahtuu neljä, jopa viisi aikuisen kokoista ihmistä. Testaamassa Hannu vaimonsa kera (anteeksi, etten laittanut nimeäsi muistiin).
Mistä luolalle nimi Sotamiesten luola? Perinnetiedon mukaan rinteen luolissa olisi joskus piileskellyt sotilaita. Onko näin ollut 1700-luvun alkupuolella Suuren Pohjan sodan eli Isonvihan aikaan vai onko kyseessä olleet myöhempien sotien käpykaartilaiset? Eipä ole kukaan enää kertomassa, eikä muutakaan tietoa löydy.
Testausvuorossa Anssi.
Ja tietenkin Mikko. Olin siellä minäkin.
Luolan katto ja seinät ovat eri kiviainesten kuvioimat, etten sanoisi: erittäin hienot.
Tässä Mikko painuu kohti maan ydintä. Tämän luolan tutkimiseen oli meitä apuvoimia kutsuttu. Haalarit piukkaan, kypärä päähän ja valot päälle.
Tuolta oikealle häämöttää isompi tila, pääsis vaan näkemään. Luolan aukko on kuitenkin niin ahdas, ettei sinne ole Mikolla asiaa. Ensi kerralla kamera ja valolaite kepin nokkaan, jotta tilan selvittäisi. Mikko haaveilee näkevänsä takaseinään nojaavan luurangon kuten elokuvissa.
Tutkimukset jatkuivat vuoren laella, josta löytyi tällainen taukopaikka. Vielä tuo oli käyttökuntoinen vaikkakin jäkälän ja sammalten vallassa. Löytäjinä Pekka ja Arttu.
Anssi ja Arttu pähkäilevät, olisiko paikka voinut olla vartiopaikka, tähystyssuuntana Kiesimä järvi.
Polku kiersi louhikkoa pitkin jyrkänteen reunaa, jota kautta palasimme autoille. Uusia löytöjä ei eteemme sattunut.
Paikallisten metsästäjien majalla paistettujen ja myöskin syötyjen makkaroiden ja kahvistelun jälkeen Anssi, Arttu ja minä jatkoimme kohti pohjoista lähelle Vesannon rajaa. Tavoitteena oli Murtomäen rinteellä sijainnut Jättiläisen temppeli.
Satunnainen retkuilija Anssi kertoo blogissaan: "Ettiessäni mielenkiintoisia retkuilukohteita kyläkirjoista jne. olen useasti törmännyt lähteissä kangasniemeläisen itseoppineen kansakouluopettaja Henrik Laitisen (s.1832−k.1882) muinaismuistoyhistyksen stipentiaattina tekemiin kansallisarkistossa säilytettäviin muistiinpanoihin. Laitinen kiersi Savossa ja Karjalassa 1860-70-luvuilla keräämässä talteen tietoja kansan muistissa olleista muinaismuistoista. Vietin talvella muutamia iltoja tutkien koukeroisia kirjaimia. Ensimmäiseksi sieltä pomppasi esiin Jättiläisten temppeli Tulenpalavanmäellä Kiesimässä Rautalammilla."
"Löysin rinteeltä rivin megaliittikiviä – kiviä, jotka oli nostettu pienempien kivien varaan. Olinkohan löytänyt temppelin?
Palasin kotiin ja vertasin ottamiani kuvia Laitisen piirrokseen ja silloin pääsi huuto: LÖYTYI! Kuvassa vasemmainen kivi on Laitisen piirroksen vasemmainen kivi ja tuolla pikku kuusen takana oikeanpuoleisin."
Tässä sama kivirivi toisinpäin. Pienemmistä kivistä aseteltu kivikehä on ajan saatossa levinnyt ympäristöön. Liekö ollut metsäkone asialla? Anssin löydön on joku todennut sen verran kiinnostavaksi ja arvokkaaksi, että on sen rautaristillä ja kyltillä merkinnyt. Valkea ruutu kuvan vasemmassa laidassa. Luonto kätkee monia mielenkiintoisia asioita. Totta vai tarua, kukapa tietää?
Mennen tullen ylitimme Kiesimän kanavan, joka yhdistää Pohjois-Konneveden ja Kiesimän. Tuosta kohti itää ja pääset Kerkonkoskelle. Sieltä Kerkon kanavan läpi ja mahdollisesti aina Pielavedelle asti. Itse olen kulkenut Jatallani Iisvedelle, Tervoon ja Äyskoskelle.
Kanava-alueella on taltioituna muutama hiidenkirnun aihio. Mahtavat olla löydöksiä kanavan kaivuun ajoilta.
Sittenpä auton keula kohti Etelä-Konnevettä ja kesämökkiä, jossa yhteinen päivämme jatkui lohisopan, saunan ja musavisan (nro 9.) merkeissä. Toiset päivät vaan ovat hienompia kuin toiset. Tämä oli huippua. Kiitokset Mikolle ja Anssille sekä muille mukana olleille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti