Kohta olimme siirtyneet rannikkovuorten taa Bosnia-Herzegovinaan. Kauempana sisämaassa siinteli lumipeitteiset vuoret.
(lainakuva)
Kaupunkiin on jätetty joitain viimeisen 1990-luvun sodan jälkiä muistuttamaan ihmisiä sodasta ja sen kauheuksista.
En tässä yhteydessä selvittele tarkemmin alueen sotatoimia, mutta linkistä voit itse tutustua aiheeseen: Bosnian sota
Kuvassa kuuluisa Stari most eli Mostarin silta, joka sodassa tuhottiin ja sittemmin rakennettiin uudelleen. Kesällä paikalliset hurjapäät hyppivät (rahasta) sillan korkeimmalta kohdalta alas Neretva-jokeen.
Joen vihreä väri on peräisin veteen liuenneista maaperän mineraaleista.
Joen itärannalla on moskeijoita ja länsipuolella kristikansan kirkkoja.
Otin ja julkaisen paikalta paljon kuvia, koska se on sen arvoinen.
Luontokuva sillan päältä. Keksitkö, mikä tekee tästä luontokuvan?
Vielä yksi kuva joenrannan perspektiivistä. Kuvan vasemmassa laidassa sijaitsee vierailun arvoinen ruokapaikka. Ja tietysti kyseessä on UNESCOn maailmanperintökohde.
Seuraavana aamuna jatkoimme kohti Montenegroa. Matkalla pysähdyimme caravanseraihin eli erääseen muinaisen silkkitien lepo- ja taukopaikkaan. Sen nimi on karannut päästäni, valitettavasti.
Tämä karavaaniasema ei pröystäile koollaan eikä loistollaan, mutta viehätävimpiä se minusta on.
Kuva moskeijan katosta.
Mitäpä sanot?
Tien varrelle osui Trebinje, ja sen historiallinen keskusta Kastell.
Vesi virtasi sielläkin.
Matka jatkui ja kohta oltiin Montenegrossa.
Kotorin lahti näköalapaikalta kuvattuna. Tuonne vasemmalle se jatkuu 28 kilometriä. Maisemat ovat koko ajan mahtavat.
Malja hälle ja tälle, totesi Hannu.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti