Näihin edullisiin TSS-Travel yhtiön matkoihin kuluu Turkissa aina, ja niin näköjään täälläkin, vierailut matto, koru ja nahkaliikkeisiin. Hienoja paikkoja ja tuotteita, ei kuitenkaan mitään halpis-kamaa. Ostaa, ken kykenee ja haluaa. Lievää pakkottamisen meininkiä tosin on. Ei taida paikallisilla ihmisillä olla oikein realistista kuvaa meikäläisten ostokyvystä.
Famagusta on sekoitus uutta ja vanhaa. Se sijaitsee Kyproksen itärannikolla pääkaupunki Nikosiasta itään ja kuuluu saaren tärkeimpiin satamakaupunkeihin Larnakan ja Limasolin ohella. Famagusta on myös eräs Kyproksen merkittävimmistä museokaupungeista. Famagustan vanha kaupunki edustaa keskiaikaista arkkitehtuuria. (Wikipedia)
Kaupunkia reunustaa rannan puolella vanha linnoituksen muuri.
Goottilaisista muodoista voi huomata tämänkin pyhäkön olleen aiemmin katedraali, josta uudet asukkaat ovat sittemmin muokanneet moskeijan. Kyseessä on Lala Mustafa Pasha moskeija, joka ennen tunnettiin nimellä Cathedral of Saint Nicholas. Tällaiset muutokset ovat Kyproksella hyvin yleisiä.
Sama rakennus sisäpuolelta. Goottilaiset holvikaaret paljastavat myös alkuperän.
Kesykyyhkyjä on paljon ja monen kirjavia. Tässä kuitenkin turkinkyyhky.
Ostosmatka uuvuttaa, mummon stepraattoriin kannattaisi asentaa pyörät. Rollaattori olisi kepeämpi apuvälinene.
Ennen vuonna 1974 tapahtunutta Turkin miehitystä kaupungissa oli jo noin 40 000 asukasta, mutta miehityksen jälkeen kreikkalaiset joutuivat muuttamaan sieltä muualle. Tällä aluella oli aiemmin monilla maailmantähdillä, kuten Sophia Lorenilla, Elizabeth Taylorilla, Raquel Welchilla, Richard Burtonilla ja Brigitte Bardotilla omat loma-asuntonsa.
Kaupungin modernilla hotellien täyttämällä alueella asui lähinnä kyproksenkreikkalaisia, kun taas turkkilaistaustaiset asuivat lähinnä historiallisella muurien ympäröimällä alueella. Kaupungin rajat olivat miehityksen jälkeen vuosia suljettuina ulkopuolisilta.
Osa kaupungista on edelleen suljettua aluetta: Varosian (myös Varosha) kaupunginosa, joka on entistä matkailualuetta ja laajuudeltaan noin viidesosa kaupungista, on nykyisinkin eristetty vierailijoilta. Yläkuvien hotellirakennukset ovat olleet jo vuosikymmeniä tyhjiä raunioita.
Pohjois-Kyproksen väestöstä valtaosa saa elantonsa maataloudesta. Lammaspaimenia lampaineen näkee siellä täällä.
Siirtymämatkalla Kyreniaan ja uuteen hotelliin poikettiin Bellapaisin viehättävään vuoristokylään
ja sen osittain kunnostettuun goottilaistyyliseen luostariin.
Ensivaikutelma The Olive Tree hotellista ei ollut hassumpi.
Viereisessä Kyrenian/Girnen rantakaupungisa odotti uusi linnoitus. Näitä on niin paljon, että valittaen on todettava esiintyvän lievää kiinnostuksen laskua. Vika ei ole paikassa vaan inhimillisessä vastaanottokyvyssä.
Näkymä linnoituksen muurilta satama-altaaseen.
Mahtaako tämä kuva esittää samaa maisemaa. Linnan sisällä on osia ja tavaroita 300 eKr uponneesta aluksesta.
Bussilla yli Bentadaktylos- eli Kyrenian vuoriston, jonka korkein huippu ulottuu 1024 metrin korkeuteen. Matkalla olisi luolamiehille (Anssi ja Mikko) tutkittavaa.
Vuoren huipulle on ristiritari Pyhä Hilarion rakentnut melkoisen linnakkeen tai ainakin aloittanut sen rakentamisen. Muurit on tehty 600-luvulla bysanttilaisen luostarin ympärille suojaksi arabien hyökkäyksiltä. Myöhemmin linnaa vahvisti Lusignan hallitsijasuku.
Minun mielestäni tämä kohde oli koko viikon upein.
Tosin sen eteen piti uurastaa. Bussilla pääsi linnan portille, mutta huipulle oli matkaa ja se oli kuljettava jalan.
Muutama ristiretkeläinen oli jäänyt paikalle huoltamaan aseitaan.
Soloi oli yksi Kyproksen vanhoista kuningaskunnista. Kreikkalaisen perinteen mukaan se olisi ollut Ateenan siirtokunta, jonka perustajat olivat Akamas ja Faleros. Toisen perinteen mukaan seudulla sijaitsi varhaisempi, Soloita edeltänyt kaupunki Aipeia, jonka perusti Akamaan velipuoli Demofon. Sekä Akamas että Demofon tunnettiin Troijan sotaan osallistumisesta. Kaupungin seutu on ollut asuttu viimeistään myöhäisellä pronssikaudella eli mykeneläisellä kaudella läheisten kuparikaivosten vuoksi, ja varsinainen kaupungin paikka viimeistään geometrisellakaudella. (Wikipedia)
Kupari on ollut saaren tärkein luonnonvara kautta aikain. Sana kupari juontuu sanasta Kypros.
Mosiikkilattiaa bysanttilaiselta kaudelta.
Paluumatkalla seisahdettiin Gecitköyn padolla. Pato sulkee vuorten väliseen laaksoon 80 metriä syvän tekojärven. Kypros on kuivaa seuta ja siellä kärsitään jatkuvasta vesipulasta. Onneksi isoveli auttaa ja Turkista mantereen puolen vuoristosta on johdettu vesiputki, jota pitkin saadaan saarelle makeaa vettä. Putkella on pituutta yli sata kilometriä.
Viimeisenä retkipäivänä tutustuimme itsenäisesti lähikaupunki Girneen eli Kyreniaan. Tässä kävelten pitkin rantakatua.
Tässä talossa taisi olla useammallakin pyykkipäivä.
Tämä on valitettavasti yleiskuva paikallisesta pihojen siisteydestä. Talot saattavat olla miten upeita tahansa, mutta ruohonleikkuuta ei harrasteta ja roskat ja rakennusjätteet saavat vapaasti lojua pitkin pientareita. Ei saata meikäläinen ymmärtää.
Näkymä hotellilta vuoristoon. Luulin ensin lumeksi, taitaakin olla jotain vaaleaa kivilajia, kalkkia?
Viimeinen ilta. Kaiken kaikkiaan matkasta jäi hyvä maku. Varsinkin hinta-laatusuhde on näillä TSS-Travel -matkoilla enemmän kuin kohdallaan, suorastaan käsittämätön. Hotellit, bussit, oppaat ja varsinkin ruoka ovat aina olleet huippuluokkaa. Minulle riittäisi kyllä vähempikin päivämatkailu. Vapaa-aika kun jää kovin niukaksi. Kuka haluaa mitäkin. Näissäkin tarinoissa olen vain pintapuolisesti rääpäissyt näkemäämme ja kokemaamme. Paljosta jäi vielä kertomatta,
kuten vaikka tästä, Kyproslainen ilta. Kuva ei ole minun ottamani eikä edes illanvietostamme. Olin vapaalla ja kameraton.
Ehkä tämä kuva kertoo Turkin ja Pohjois-Kyproksen suhteesta jotain. Minulle vierailukohteemme valtiollinen asema jäi edelleen epäselväksi. Menkää silti käymään!
Kiitokset matkakumppani Hannulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti