Kypros 2019, osa I

Tämä viikon mittainen reissu sijoittuu, lukuunottamatta pientä piipahdusta Kyproksen tasavallan puolelle Nikosiassa, saaren pohjoisosaan Pohjois-Kyproksen turkkilaiseen tasavaltaan. Nähtävää ja historian siipien havinaa löytyy runsaasti sieltäkin. Matkalla oltiin 26. tammikuuta-2.helmikuuta.

Sijainnistaan johtuen Kypros on ollut monien muinaisten ja on edelleen useiden nykykyisten kansojen mielenkiinnon kohteena. Euroopan, Aasian ja Afrikan kulkijat ovat löytäneet sieltä milloin mitäkin syitä rantautumiseen ja usein myös valloitukseen.

Aamunäkymä kohti itää hotellihuoneemme parvekkeelta. Lento Pohjois-Kyprokselle oli hieman erikoinen, sillä teimme matkalla välilaskun Turkin puolelle Antalyaan. Näin siksi, että kohdekenttämme Ercan ei ole ns. kansainvälinen kentä, ja siksi kuulema suora lento ei ole mahdollinen. Tiedä häntä.

Päivät täyttyivät kiertoajeluista ja vierailuista erilaisiin lähinnä historiallisiin kohteisiin.
Salamis sijaitsi Kyproksen itärannikolla olleen poukaman kohdalla Pediaios-joen suun pohjoispuolella, noin seitsemän kilometriä pohjoiseen nykyisestä Famagustasta. Salamiin alue oli tasankoa, joka on saaren suurin ja tunnettiin nimellä Salaminia . Salamiin kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä.

Salamis oli yksi Kyproksen vanhoista kuningaskunnista. Kreikkalaisessa perinteessä sen perustajana pidettiin Teukr0sta, Kreikan Salamiin saaren kuningasta, joka osallistui Troijan sotaan. Hän perusti myös Zeus Salaminiokselle omistetun temppelin. Teokroksesta sai alkunsa Kyproksen Salamista aina ajanlaskun alun tienoille saakka hallinnut pappiskuninkaiden Teukridai-hallitsijasuku


Historiallisesti Salamis oli todennäköisesti lähellä sijainneen mykeneläisaikaisen, nykyisen kylän mukaan Egkomina (usein Enkomi) tunnetun asutuksen seuraaja. Égkomia pidetään nykyisin Alasian valtakunnan keskuksena. Salamis perustettiin oletettavasti noin 1000-luvulla eaa. sen jälkeen, kun Égkomi oli mahdollisesti kärsinyt maanjäristyksestä tai sen satama oli liettynyt umpeen, jolloin asukkaat siirtyivät uuden kaupungin paikalle. (Wikipedia)

Kuten Turkissa myös Kyproksella on kissoja joka paikassa. Kovin ovat hyvinvoivia, niistä varmaan huolehditaan.

Pyhän Barnabaan luostari sijaitsee lähellä antiikin Salamiin arkeologista aluetta ja kuninkaallisia hautoja. Se on perustettu Salamiista kotoisin olleen, Kyproksella lähetystyötä tehneen ja Kyproksen kirkon perustajana pidetyn Barnabaan perimätiedon mukaiselle hautapaikalle. Hauta löydettiin ja tunnistettiin vuonna 477, ja sen ansiosta Kyproksen kirkko sai keisarilta autokefalian eli itsenäisen aseman. Ensimmäinen kirkko ja luostari rakennettiin paikalle heti tämän jälkeen. Se tuhoutui arabien hyökkäyksessä 600-luvulla. Nykyiset rakennukset ovat peräisin vuodelta 1756. (Wikipedia)

Luostarin ikonimuseon ikoni, Kristuksen syntymä.

Luostarin puutarhasta tai sellaisen nykyiseltä paikalta löysi Risto useita mielenkiintoisia kasveja. Niitä tämä uupumaton luonnontutkija tuli löytämään kaikkialta matkan varrelta. Opin jotain minäkin.

Kun reissuun lähdetään, pitää olla kunnon kengät. Eikös vaan?

Poikettiin Nikosiassakin, joka on nykyisin ainut Euroopan jaettu pääkaupunki. Passi katsastetaan mennen tullen kummankin valtakunnan rajalla. 

Kyproksen historia on niin pitkä ja monipolvinen, etten rupea sitä tässä yhteydessä avaamaan. Asiasta kiinnostuneet voivat perehtyä aiheeseen täällä: Kyproksen historia

Rajan ylitettyäsi olet heti saaren ja kaupungin kreikkalaisella puolella ja sen huomaa. Kävelimme tämän ostoskadun päästä päähän ja söimme katukuppilassa kasan kreikkalaisia lihavartaita, souvlakeja runsaiden höystöjen kera. Hyvin maistuivat.

Tässä pätkä kaupunkia halkovaa YK:n hallinnoimaa demarkaatiolinjaa, joka jatkuu myös läpi koko saaren. Linja tunnetaan myös nimellä Green Line. Nimi tulee rajanvetäjän kynän väristä, ei luonnosta.

Pohjoisosassa Nikosiasta käytetään nimeä Lefkosia. Tässä silkkitien aikainen kameliasema.

Linnuille löytyy aina ystäviä.

Moninkertainen matkakumppani Hannu, jonka kuuluu joka matkalla poseerata jonkun ajoneuvon "omistajana", valitsi tällä kertaa vähän vaatimattomamman menopelin.

Karpaasiassa, saaren koiliskärjessä Dipkarpazin kalastajakylässä ovat kristikirkko ja islamin moskeija vieri vieressä. Tämä ilahdutti opastamme suuresti, ja siitä hän puhui runsaasti. Kaiken uskoisten ja muutenkin kaikkien ihmisten tulee pystyä elämään rinta rinnan yhdessä.

Mikä oli tämän patsaan sanoma, jäi avoimeksi. Oliko hän ollut karpaasi? Joka tapauksessa tämä ratsastaja saa täyttää "heebo hevosen selässä" -osion tässä tarinassa.

Pyhän Andreaksen luostari ja sen nykyasukas työssään. Tosin taisi olla tauko menossa, kun nukutti niin makeasti.

Hauskoinakin hetkinä on  hyvä välillä vakavoitua ja lähettää ajatus sfääreihin.

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa.

Luostarin pihalla kaksi aasia ja tamma. Hyvin maistui porkkana.

Paluumatkalla poikkesimme Golden Beach'ílla. Tätä hienoa hietikkoa käyttävät Välimeren merikilpikonnat lisääntymisalueenaan.

Agios Afksentioksen kirkko, EU:n kulttuuriprojektin entisöimä.

Kirkon naapurissa vanha ulkorakennus. Taito se on osata muurata tuollaistakin seinää.