Pysäköintialueelta vie noin 0,5 km hiekkapohjainen metsäpolku 16000 m2 hautausmaa-alueelle.
Hautausmaalla on punakraniittinen mausoleum.
Mausoleumin ja rannan välissä on Ursula Quernerin suunnittelema teräksinen risti.
Sen edesä olevassa kivilaatassa vapaasti kääntäen lukee: “Kunnioituksemme kaikille niille sotilashaudoille, jotka ovat rakkautemme tavoittamattomissa ja siunaamme ne Jumalan rauhaan”
Kappelin on suunnitellut arkkitehti Otto Kindt Hampurista. Se on rakennettu vuosina 1959 - 1963. Vihkiäiset olivat elokuun 31. päivänä 1963.
Näiden kivitaulujen alla 2683 kaatuneen saksalaissotilaan viimeinen leposija. Tauluihin on kaiverrettu jokaisen nimi, sotilasarvo sekä syntymä- ja kuolinpäivä. Voin vakuuttaa, että sali on vaikuttava ja vetää hiljaiseksi.
Hiljaisena on myös ystäväni Veli. Eteishuoneen patsaan "Äiti ja poika" on veistänyt saksalainen kuvanveistäjä Ursula Querner.
Saksalaissotilaiden ja suomalasnaisten asevelivuosina syntyi luonnollisesti myös yhteisiä lapsia. Valitettavasti näiden sotalasten elämä ei useinkaan ole ollut helppoa. Oheisesta linkistä löydät jutun aiheesta kirjoitetusta kirjasta.
Moniko on tiennyt, että puolestamme taistellessa on kaatunut myös norjalaisia sotureita. Tämä muistolaatta löytyy hautausmaan pysäköintialueen laidalta.
Paikalla käy vuosittain noin 10000 vierailijaa. Heistä 80% on suomalaisia ja loput pääosin saksalaisia ja itävaltalaisia.
Ottamatta kantaa syyllisyyteen ja muihin syy- ja seurauskysyksiin totean: Sota on aina mieletöntä uhrausta. En voi ymmärtää ihmiskuntaa, joka tällaista saa aikaiseksi. En menneitä tekoja, en nykyisiä sotia, enkä tuleviakaan. Puolustautuminen olkoon kuitenkin hyväksyttävää. Miksemme osaa elää toisiamme kunnioittaen ja sotimatta?
Tiedot pääosin täältä: http://personal.inet.fi/atk/omega/NJsuomi.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti