Useilla meistä on haaveena päästä toteuttamaan joitakin ns. "kerran elämässä" juttuja. Minulla yksi näistä on ollut maakotkakuvaus piilokojusta. Menneenä viikonloppuna tämä haaveeni toteutui. Kuvauspaikka oli Finnaturen piilokoju Utajärvellä.
Maakotka, Aquila chrysaetos
Lintu on niin suuri, ettei meinannut aluksi mahtua kuva-alaan.
Koska matkalaisten kuvauskohteena oli kungsörn (kuningaskotka), piti myös majoituksen olla saman arvoista. Olimme kaverini Paanasen Juhan kanssa varanneet kojulta kaksi kuvauspäivää ja yömajoitukseen Utajärven vanhasta pappilasta vastaavasti kaksi yötä. Pappilasta lämmin suositus, http://www.utajarvenpappila.com/
Lauantaiaamuna varhain saavuimme pelipaikalle kuvausoppaamme Kari Heljasvaaran johdattamana . Lähemmäs kojua ladattiin pökkelöihin tintinrasvaa ja pähkinä rouhetta. Kauemmas kotkien ruokailupaikalle sidottiin rusakkovainaa. Jänöt ovat teiltä kerättyjä ei ammuttuja. Haulien vuoksi näin.
Takana ns. luxus-koju parempiosaisille ja meille köyhemmille koju tässä edessä. Aivan hyvä ja toimiva oli sekin.
Koju sisältä. Juha virittelee kameroitaan.
Aamu oli usvainen. Heti, kun kamerat olivat aukoissa ja valmiina lauottaviksi, lehahti lähipökkelöön palokärki, joka sitten vieraili myöhemmin useastikin.
Oli tiedossa, että kotkia saisi odotella. Tulevat, jos tulevat. Muuta kuvattavaa oli lähietäisyydellä koko ajan. Tässä koiras harmaapäätikka, naaraskin kävi.
Käpytikat kisailivat keskenään. Oliko kinaa ruuasta vai kenties jo kevätrientoja.
Närhiä oli välillä viisikin yhtä aikaa.
Oli tali- ja sinitiaisia, hömötiaisia runsaastikin ja aivan lähtöhetkellä lapintiainen, josta kuva jäi saamatta, koska kamerat olivat jo pakattu laukkuihinsa.
Yksittäisiä maakotkia kävi kolmesti. Oliko kyseessä sama yksilö vai ei? Minun kokemuksellani en osaa tuohon vastata. Kun lastasimme poislähtiessämme reppuja ahkioon, lensi aukion yli merikotka. Jos olisimme vielä olleet kojussa, olisi myös tämä saattanut laskeutua paistin kimppuun.
Kun kotka repii koukkunokallaan jänöä, on se rajua hommaa.
Kotkatietoutta LuontoPorttia lainaten
Yleiskuvaus
Suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Pyrstö noin siiven leveyden mittainen. Kaartelussa ja liidossa siivet loivassa V-asennossa.
Vanha maakotka on vaaleanruskea ja sen päälaki ja niska ovat kullankeltaiset. Maakotkan siivet ja pyrstön alapuoli ovat tumman harmaanruskeat, siipisulissa ja pyrstösulkien tyvipuolella on epäselvää tummaa ja vaaleaa juovitusta. Rintalaikku, siiven etureuna ja keskimmäiset alapeitinhöyhenet ovat usein vaalean punaruskeita. Kyynärsiiven yläpuolella on kooltaan vaihteleva, epäsäännöllinen valkeahko laikku, joka muodostuu sisemmistä ja keskimmäisistä isoista peitinhöyhenistä.Ravinto
Nisäkkäät (pikkunisäkkäiden kokoluokasta aina ketun, lampaan ja poronvasan kokoisiin asti), linnut (rastaan kokoisista kurkeen ja joutseneen, yleensä kuitenkin kanalinnut) ja haaskat.
Ääntelee harvoin. Kilahtava “kjak” ja lokkien kaklatusta muistuttava ääni.
Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu. Myös maakotkan pesäpuu on rauhoitettu.
Alkaa pesimisen 4–5 vuoden ikäisenä. Munii maaliskuun alkupuolelta toukokuulle 2–3 (useimmiten 3) munaa, joita etupäässä naaras hautoo (koiras ruokkii). Haudonta-aika 42–45 vrk. Poikaset lentokykyisiä 68–77 vrk:ssa. Parisuhde elinikäinen.
Usein jättiläiskokoinen risulinna (jopa 2 m leveä ja 3 m korkea) yleensä petäjässä, mutta joskus muussakin puussa tai kallionkielekkeellä. Useita varapesiä, joita käytetään vuorovuosina. Vuorattu varvuilla, ruohoilla, sammalilla ja jäkälillä. Pesää (myös varapesiä) koristellaan tuoreilla männynoksilla.
Pesimälintuna Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Kuusamosta alkaen Lappiin ja myös Suomenselällä. Muualla tavataan muuttoaikoina ja talvella. Pesimälintuna vain laajoilla metsäalueilla. Ollut vainon kohteena erityisesti poronhoitoalueilla, mutta uudistettu korvausjärjestelmä lopettanut vainon käytännössä lähes kokonaan. Pesimäkannaksi arvioidaan 430–470 paria. Neljä viidestä parista Lapin maakunnassa. Kokonaismääräksi arvioidaan 1.200 yksilöä.
Paikka- ja vaelluslintu. Syysvaellus alkaa syyskuun lopulla, kevätvaellus helmikuun alkupuolella. Talvehtii Suomessa, Baltiassa ja Ukrainassa sekä Etelä-Venäjällä.
Kuvan kotka poistumassa haaskalta. En aivan ehtinyt mukaan.
Veikko Huovinen tarjosi tarinassaan Hannu Hautalan kuvattavaksi petolinnun persettä. Sanotaan myös: "Naama kuin petolinnun perse." Näinköhän kellään on?
Kovin oli ateria karvainen. Pohdiskelimme kojussa, meneekö karvat läpi kotkan ruuansulatuksen vai oksentaako se, kuten pöllöt?
Haaskojen vakiovieraita ovat korpit, kuten kesäisin lokit. Tässä tuli korpille äkkilähtö.
Ikänkuin bonuksena pökkelölle istahti isokäpylintu. Minulle stondis tai elis tai joku sellainen.
Tästä kokemuksesta kiitollisena voin lämpimästi suositella: FINNATURE
Kungsörn, maakotka kumartaa ja kiittää sinua, joka jaksoit seurata tänne asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti