lauantai 31. joulukuuta 2022

Lintuja syksyllä 2022

 

Loppuvuoden 2022 linnuista erityismaininnan ansaitsevat punajalkahaukka, harjalintu ja tunturipöllö, jotka kaikki olivat minulle ns. eliksiä eli  ensitapaamisia.



Alkusyksy on myös monen petolinnun muuttoaikaa. Matkalla etelään tarvitaan lepoa ja ravintoa, siksi niillä on tapana viivähtää täällä Keski-Suomenkin saalismailla. Kuvassa suht harvinainen arosuohaukka pyyntipuuhissa.


Näin myös ruskosuohaukka lekuttelee havaitsemansa saaliin yllä.

Punajalkahaukka Äänekoskella. "Punajalkahaukkoja pesii laajalla alueella Aasiassa ja Itä-Euroopassa, usein suurissa yhdyskunnissa. Nyt meillä nähdyt linnut olivat pääsääntöisesti nuoria lintuja, jotka olivat lähteneet muuttomatkalleen voimakkaan kaakkoisvirtauksen myötä pohjoiseen. Voimakkaan vaelluksen taustalla lienee lajin onnistunut pesintävuosi itäisessä Euroopassa.
Punajalkahaukka muistuttaa meillä vakituisesti pesivistä lintulajeista eniten nuolihaukkaa ja nuorten yksilöiden erottaminen toisistaan vaatii tarkkuutta. Molemmat lajit syövät pääasiassa hyönteisiä. Punajalkahaukka on Suomessa harvinaisuus, joka on jopa pesinyt muutaman kerran. Havaintoja harhailevista linnuista tehdään vuosittain, pääasiassa loppukesästä. Voimakkaita loppusyksyn esiintymisiä on ollut aikaisemminkin, viimeksi vuonna 2019." BirdLife


Merikotkia Rauman edustan luodolla.


Kylmäpihlajan saarella pyöri ilahduttava kottaraisparvi.


Tästä ilmiöstä en oikein osaa hurmioitua. Merimetsot kai pitäisi vaan hyväksyä?


Harakat olivat löytäneet jotain syötävää.


Pikkulepinkäinen Viherlandian maakasoilla.


Kivilammen maankaatopaikalle oli pysähtynyt pieni pulmusparvi.


Tässä on varsinainen työvoitto. Vasta yhdeksännellä etsintäretkellä löytyi tämä harjalintu alueelta, jossa se oli pyörinyt parisen viikkoa. Kuvanoton jälkeen sitä ei sitten enää nähtykään näillä main.


Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla, jonka otaksutaan olevan Topeliuksen Sylvian joululaulun aiheena. Kuvasin linnun käydessäni isäni haudalla. Isän äidin nimi oli Sylvi. Että silleen.


Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Nyt vain yksi oksalla.


Marjalinnut ovat poissa, kuten marjatkin. Punatulkkuja näkee aika usein,


kuten joskus tiklejäkin. Tämä ja muutama sen kaveri viipyivät pitkään aivan meidän kotipihassa. Nyt on nämä eväät nokittu. 


Pohjantikka on yksi suosikeistani. Ilokseni olen löytänyt sen jo useampana vuonna peräkkäin. Jos kuulet pöllipinojen sisältä hyvin vienoa naputusta, saatat olla lähellä.


Lopuksi tämä ikuisesti odottamani kohtaaminen, joka valitettavasti päättyi surullisesti. Muurameen oli eksynyt tunturipöllö. Lintu menehtyi nälkiintyneenä hoitoyrityksistä huolimatta. Mikä oli lopullinen diagnoosi, on vielä kuulematta.


Tämän harrastuksen parhaimpia puolia on toisten lintukuvaajien kohtaaminen. Usein eksymme samoille paikoille. Silloin kokemukset ja tuoreet havainnot vaihtavat omistajaa.


Vuonna 2022 havaitsin 182 eri lintulajia, lähes kaikki myös kuvasin.  Varmaan oma ennätykseni.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti