Tässä joitakin syksyn aikana tapaamistani siivekkäistä.
Harmaapäätikan ja närhen oli vaikea mahtua samalle talipötkölle. Mökillä Rautalammilla oltiin.
Tänä syksynä on tehty Paanasen Juhan kanssa jo useita linturetkiä. Juha on ollut lintumies jo nuoruuden ajoista lähtien. Linturetkillä on eduksi, jos edes toisella kuulo pelaa, minulla ei. Tourujoen metsiköstä löytyi varpuspöllö.
Viljasjärvellä lukuisat valkoposkihanhet piirittivät yksinäistä kivellä seisovaa joutsenta.
Tourujoelta löytyi myös tämä peukaloinen. Kuuluu vielä viipyvän paikalla näin joulukuunkin puolella.
Kuten myös tämä viirupöllö.
Jyväsjärven Pitkäruohossa on päivystänyt koko syksyn toistakymmentä harmaahaikaraa.
Kotipihalta Äijälänrannasta löytyi syötävää joukolle urpiaisia.
Kesykyyhkyjä näkee siellä täällä.
Viikonlopulla piti käydä aina Keuruulla saakka, jotta saimme kuvatuksi pähkinänakkelin. Ei ole aivan jokapäiväinen näky sekään.
Läheisessä Hepolammessa ruokaili vielä lähes sata laulujoutsenta.
Kotimatkalla aivan pikitien varrella tähyili toinen syksyn viirupöllöistä.
Petäjävedeltä löytyi tukkilaanilla asustava pohjantikka, jonka löytää parhaiten kuuntelemalla. Jostain pöllien välistä saattaa kuulua vaisua nakutusta.
Toivottavasti nämä hauskat ja kauniit timalit jäävät seudulle koko talveksi.
Syksy on ollut pimeä, mutta kuitenkin lintukuvaajalle antoisa. Suurin toive talven kohtaamisista olisi lapinpöllö. Niitä on Keski-Suomessa jo harvakseltaan havaittu, joten ei se aivan mahdotonta ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti