Jussin matkassa: Talven lintuja I

Muutamia lintukuvia alkaen joulukuulta sekä pihabongaus 2018

Koska talvi ei oikein ollut tullakseen, viihtyivät joutsenet suurin joukoin vielä joulukuulle. On niitä sulapaikoilla vieläkin, mutta kuitenkin jo vähemmän.

Ateneumin Veljekset von Wright näyttelyssä oli näitä pensselikuvia. Minä vaan pidän ja arvostan, vaikka tuosta metsot tunnistaakin.

Kyllä väliin on satanut myös lunta. Tuosta aukosta käy polku syöttöpaikalleni Uudenkylän metsään. Uutuutena siellä on naamioverkosta kyhätty piilo, josta kuvaaminen on huomattavasti helpompaa kuin aiemmin. Mitään uusia erikoisuuksia ei ole kuvattavaksi ilmaantunut. Mukavaa on ollut myös näiden vanhojen tuttujen parissa.

Ruokailuun on osallistunut säännöllisesti kutakuinkin tasalukuinen kymmenen lajin joukko. Tali-

ja sinitiaisia on tavallista vähemmän. Syy lienee viimekesän onnettomissa pesimäilmoissa.

Suosikkejani ovat töyhtö-

ja hömötiaiset. Ne ovat aina ensimmäisinä tervehtimässä, kun saavun eväitten kanssa paikalle.

Kuusitiainen on arka ja vikkelä. Harvoin ehdin tarkentamaan kamerani sitä varten, kun se on jo pyrähtänyt muualle.

Tämän talven yllättäjä on urpiainen. Niitä riittää parvehtimaan eripuolille maata.

Punatulkkuja on ilahduttavan runsaasti. Tässä uros

ja tässä vaatimattomamman näköinen puolisonsa.

Kun sain kauroja tarjolle,

ilmaantuivat keltasirkut.

Muina talvina vakiovieraana käynyt puukiipijä on näyttäytynyt vain kerran.

Käpytikkapari on jokapäiväinen ruokavieras.

Jos vien tarjolle leipää, ilmestyy varmuudella myös närhi. Kovin on arka kuvattavaksi myös hän.

Matkalla ruokinnalle on toisinaan myös muita kuvattavia,kuten metsäkauriita

tai myyriä vaaniva hiiripöllö.

Immilänjoella asustaa koskikara, jolla varmaan on veden runsaudesta johtuen normaalia työläänpää saalistaa.

Tarkastan talvisin Hartolan ohi ajaessani Tainionvirran vehnämyllyn sulan, jos siellä olisi sorsien joukossa joku muukin. Saukko ja mandariinisorsa ovat aiemmin esiintyneet.

Jyväskylästä löytyi melkoinen tilhiparvi,

jonka mukana oli joitakin rastaita. Mistähän vielä löytyy marjapuita?

Heidelbergissä Saksanmaalla sain kuvatuksi kaupungin erikoisuuden kauluskaijan, joka aiemmin aleksanterinkaijana tunnettiin. Linnut ovat karanneita lemmikkejä, jotka ovat menestyneet vieraslajina myös luonnossa nykyisillä asuinsijoillaan.