Hankaan linnavuori

Hankaan linnavuori sijaitsee noin kolme kilometriä Herralasta pohjoiskoilliseen Hankaan peltoalueen reunalla kohoavalla korkealla ja suurella kalliomäellä. Itse lähestyin paikkaa Hankaan kylällä Herralan tieltä  erkanevaa Linnavuoren kujaa pitkin. Kuja muuttui pian traktoriväyläksi, jonne henkilöautolla ei ole asiaa. Käveltävää jäi vajaa kilometri.

Retkipäiväni oli tiistai 17.10., jona päivänä sattui olemaan ihmeellisen punaisen auringon aamu. Punaväri johtui Portugalin metsäpalojen ja Saharan hiekkamyrskyjen aiheuttamasta pölystä, jota Irlannin rantoja takomut Ophelia-myrsky kuljetti aina tänne pohjoiseen asti. Kellon lähestyessä kymmentä oli ilmiö menettänyt jo parhaan värinsä. Sain sen kuitenkin nähdä koiria lenkittäessä auringon nousun aikaan.

"Linnamäki on jyrkkärinteinen ja vaikeapääsyinen, luoteesta kaakkoon kulkeva kalliomuodostuma, joka sijaitsee havumetsän keskellä. Sen laki on noin 141 metriä merenpinnan yläpuolella ja mäen juurelta sen huipulle on noustava 38 metriä. Nousu onnistuu helposti vain luoteesta ja kaakosta, kaikkialla muualla on vastassa lähes pystysuora kallioseinämä." Tässä kulkureittiäni luoteesta.

"Mahdollisia vallitusten jäänteitä onkin havaittu nimenomaan mäen luoteis- ja kaakkoisreunoilla."

Kivet ovat aikain saatossa sammaloituneet, eikä niitä näin maallikon silmin voi varmuudella käsittää muurikiviksi.

Jos nämä kivet ovat olleet joskus muuriksi kasattuna, on kyseinen rakennelma ainakin sortunut tai tullut hävitetyksi. Selvän vyöhykkeen murikat kuitenkin muodostavat ja vieläpä tähän helpommin noustavaan päätyyn. Kova työ niiden rahtaamisessa vuorelle on ollut. Olisiko jäävuorella ja/tai rantavoimilla ollut osuutta asiaan?

"Hankaan Linnamäki sijaitsee alueella, joka on historiallisella ajalla ollut lähinnä erämaata. Lähin kylä (Hankaa) sijaitsee Linnamäestä 2,5 km lounaaseen. Myöskään rautakautisia kohteita ei sen välittömästä läheisyydestä tunneta - lähimmät tunnetut rautakautiset kohteet sijaitsevat Linnamäestä n. 6 km luoteeseen (Nokkolan Taka-Tommolan ja Jarvalan Ilmemäenkallion kalmistot, kohteet Hollola 58 ja 59). Mäki on kuitenkin vanhojen kulkureittien varrella. Sen lähistöllä kulkee Porvoonjokeen laskevia pieniä jokia, ja Linnamäen edustalta n. 200 m etäisyydeltä on kulkenut ikivanha talvitie Hollolasta Porvooseen (Wallin 1892:84; Kuusi 1935:32)."

Nykyisin vuori on tiuhan kuusikon sisässä. Niinpä näköala ympäristöön on rajoittunut. Puiden latvojen lomasta voi havaita kauempaa muita korkeampia maastonkohtia.

Molemminpuoliset pitkät sivut ovat jyrkät ja vaikeat kiivetä.

Kaakon päädystä voi kulkea jyrkähköä kalliopolkua pitkin. Sammal oli märkä ja kallio liukas. Siksi en lähtenyt tästä alas. Olisi kannattanut, kuten jäljempänä selviää.

Laelta löytyi tällainen hauska yksityiskohta, suunnilleen kypärän kokoinen sammalmätäs. Sisältäneekö tuo kiven vai kannon?

"Linnamäen laki on enimmäkseen paljasta tai ohuen, jäkälää, sammalta ja varpuja kasvavan turvekerroksen peittämää kalliota, jonka koloissa kasvaa jonkin verran melko karua havumetsää. Mäen itäosassa on sammalen peittämien isojen kivien muodostama melko tasainen, louhikkoinen alue. Laen korkeimmalla kohdalla (mäen keskivaiheella) metsä on harvaa ja kitukasvuista, mutta etenkin reunoilla ja itäosan louhikkoalueella paikoin melko sankkaakin. Kaikkein kallioisimmilta kohdilta, joissa puustoa ei juuri kasva, avautuvat komeat näköalat ympäröivän metsän yli. Parhaat näköalapaikat sijaitsevat mäen korkeimmalla kohdalla ja sen kaakkoispäädyssä."

Tämä kelo löytyy juuri tuolta korkeimmalta kohdalla. Arvoisensa paikka kyllä.

Paluumatka palkitsi piirakkatarpeilla eli suppilovahveroilla.

Ei ollut astiaa mukana niinpä otin vain pipollisen.

Tästä luoteispäästä kulkee polku ylös vuorelle. Tuolla ylempien kuusten välissä on kivivallissa aukko, jossa arvellaan olleen linnoituksen portin.

Vasta retken jäkeen minulle selvisi, että vuoren kaakkoisreunalla olisi ollut parempaakin nähtävää:

 "Kaivausten aikana paikallistettiin kivivalli mäen kaakkoisreunan solan alueella, luonnonkivien muodostaman louhiken alapuolella. Valli oli suurelta osin paksun sammalkerroksen peittämä ja ilmeisesti entisestään sortunut, mutta kuitenkin tunnistettavissa samaksi rakenteeksi kuin Hollolan pitäjän historia -teoksessa v. 1935 kuvattu vallitus, josta kirjassa on myös kaksi Rafael Saartion ottamaa valokuvaa. Puhdistamattomanakin valli vaikutti selvästi ihmisen rakentamalta. Asian varmistamiseksi ja rakenteen dokumentoimiseksi sammalkerros poistettiin kiveyksen päältä sen maanpinnalle havaittavissa olevan osuuden pituudelta. Laajempi turpeen poisto ei käytettävissä olleen ajan puitteissa ollut mahdollista, joten pintaturpeen alle saattoi edelleen jäädä maanpinnalle näkymätöntä kiveystä. Vallin ympäristöä ei kuopitettu tai kairattu, mutta vaikutti siltä, että valli on rakennettu hiekka/moreenipohjalle. Maata poistettiin kivien välistä vain sen verran, kuin kivien ääriviivojen selvittämiseksi oli tarpeen. Rakenne valokuvattiin, piirrettiin mittakaavaan 1:20, ja rakenteesta ja sitä ympäröivästä maanpinnasta otettiin joukko vaaituslukemia (ks. karttapiirros, liite 1:4).R"

Lainausmerkein varustetut tekstit ovat Antti Lahelman linnavuoresta vuonna 2002 tekemän tutkimuksen raportista, Hankaan linnamäki.  Raportin minulle toimitti Anssi, Satunnainen retkuilija. Kiitos siitä hänelle kuin myös toki itse tutkimuksen tekijälle ja raportin laatijalle Antti Lahelmalle.

Kartta