Suomi on pieni maa, sanotaan. Ainakin suomen kansa on pieni ja siksi usein törmää ihmisiin, jotka ovat jostain syystä ennestään tuttuja, ainakin kumminkaiman tuttuja. Toisinaan taas joku tietty paikka saattaa yhdistää monia eri yhteyksistä tuttuja ihmisiä. Niin on käynyt minulle Iitin Perä-Mankalassa. Paikka on tosiaan niin perällä kuin se vain on mahdollista näinkin eteläisessä Suomessa.
Minut, Nastolan nykyisen talviasujan, veti Perä-Mankalaan tämä rakennus. Kyseessä on kylän vanha kansakoulu, jossa nykyisin 90-vuotias äitini aloitti opettajan uransa lukuvuonna 1950-51. Silloin hänet tunnettiin nimellä Raija Turtiainen. Nykysin koulu palvelee paikkakuntalaisia kylätalona ja on laitettu hyvään kuntoon. Muutama vuosi sitten koulun naapurin eli Metsäpellon isäntä esitteli ystävällisesti taloa. Kiitos siitä hänelle. Koulussa oli äitini siellä ollessa jonkun aikaa sijaisopettajana nuori ylioppilas, sittemmin pääesikunnan huoltopäällikkö, kenraali Jorma Valo.
Nykyisin olen ajellut seutukunnalla useamminkin tutustuen mm. Kymijoen näkymiin.
Tämänkertaisen retken aiheena olivat kalliomaalaukset. Mukaani sain linturetkiltä tutun Jorman. Ensimmäinen kohde oli Kotojärven rannalta löytyvä jyhkeä Haukkavuori.
Sieltähän niitä kuvia löytyi. Vuoren juurelle katselupaikkaan pääsee ainoastaan vesiä pitkin. Nyt se vesi oli pinnaltaan jäässä ja lumikerroskin oli olematon. Kivikauden maalari on ollut huolimaton tasoittaessaan kalliota maalauskuntoon, koskapa pinta lohkeilee jo nyt kestettyään tuskin viittätuhatta vuotta. Jokin hirvieläin tässä lienee. Onko kuvia mahdollista suojata jollain menetelmällä, en tiedä?
Mikä on sitten tämän kuvan aihe?
Tunnetut kalliomaalaukset ovat tietysti rauhoitettuja ja merkityt tällaisin kyltein. Älä siis koske niihin. Muinoin, kuvien syntyaikaan vedet ovat olleet korkeammalla tai maa matalammalla, kuinka vain. Siksi kuvat ovat onneksi nykyistä vedenpintaa ylempänä ja näin vaikeita tavoittaa käpälöitäväksi. Nämäkin kuvat ovat ehkä neljän metrin korkeudessa.
Haukkavuoren jykeviä maisemia.
Jatkaessamme matkaa, näkyviin tuli Kotojärven itäpäästä Myllylän talo. Tähän tilaan liittyy toinen paikallinen sattumus. Työskennellessäni viime vuosituhannella Laukaassa, Pernasaaren koulukodissa, tutustuin jo edesmenneeseen, itseäni vanhempaan mieheen, Kalevi Myllylään. Hän oli Pernasaaren tilanhoitaja. Yhdessä kalastelimme ja kasvatimme mm. kalkkunoita. Edellä mainitulla koululla käydessäni, kysyi Metsäpellon isäntä, kuultuan mistä olin lähtöisin: Et sattumalta tuntenut Myllylän Kalevia? Tiesin Kalevin tai Kaalepin, kuten häntä kutsuimme, olleen Iitistä, mutta en sen tarkemmin.
Ja asuuhan tuolla Kotojärven rannalla myös Kaalepin vanha kaveri Mikko, joka antoi ystävällisesti meidän kulkea pihansa läpi kohteeseemme.
Seuraava maalauskallio, Mertavuori, löytyy läheltä Märkjärven pohjoispäästä. Näitä kuvioita kai yleisesti veneiksi arvellaan.
Tässä lienee jokin sarvipää.
Tästä pollesta en ole varma, onko se samalta ajalta kuin edelliset.
Komea oli tämäkin kohde ja vain järven puolelta nähtävissä.
Tarkennusta ;Kalevi Myllylä ei Myllylän talosta Laukaaseen lähtenyt, vaan Kylä-Taipaleen tilalta ihan läheltä.
VastaaPoista