Tilhi, bombycilla garrulus

"Tiu tau tilhi, äidin ryytimaassa, joko sinä lensit syömähän taas, joko sinä lensit syömähän taas."

Viime vuoden runsas pihlajanmarjasato hävisi jo syksyllä rastaiden kitaan. Hyvä niin, saivat siten energiaa muuttoa varten.

Myös yleistyneet marja-aronia aidat olivat marjoja piukassa. Pitkään marjat säilyvätkin, ainakin Nastolan seudulla, ennen kuin tilhet saapuivat.

Kahdestakymmenestä yli sataan yksilöä käsittäviä parvia on saatu viime viikkoina nähdä aronioiden kimpussa. Eri lintuja vaiko eri parvikokoonpanoja? Enpä tiedä.

Päivät ovat olleet kovin harmaita ja valottomia. Siksi tilhikuvatkin ovat jääneet pimeiksi, jos niitä ylipäätään on viitsinyt edes ottaa.

Eilen taivas hieman selkeni ja valot paranivat. Talomme takana koivun latvassa päivysti joitakin kymmeniä tilhiä. Niille ominaiseen tapaan parvesta syöksyi pensaisiin vuorotellen pienempi joukko lintuja, jotka pikaisesti nappasivat marjan, kenties pari ja pyrähtivät sitten takaisin muiden joukkoon.

Mehukkaita näyttivät olleen. Lämpötila oli nollan vaiheilla, ja näin marjat olivat mukavampia mutustella.

 Laitetaanpa tähän hieman tilhitietoutta. Lähteenä Luontoportti-sivusto.

Yleiskuvaus: Varsin tunnettu töyhtöpää, jolla musta leukalappu ja rosvonaamari. Töpäkkä ja lennossa kottaraismainen.

Koko: Pituus 18–21 cm, paino 48–72 g.

Pesä: Puussa (kuusi, mänty) 1,5–8 m:n korkeudella. Rakennettu naavasta, kuivista kuusenoksista, sammalista ja jäkälistä. Vuorattu naavalla, korsilla, karvoilla ja höyhenillä.

Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–6 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 14 vrk. Pesäpoikasaika 15–19 vrk.

Esiintyminen: Pohjois-Suomen havumetsien pesimälintu. Pesii satunnaisesti pesii myös Etelä-Suomessa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 20.000–90.000 paria.

Muutto: Tyypillinen vaelluslintu, muuttoliikkeet tapahtuvat päivisin. Nähdään Etelä-Suomessa syys–lokakuun vaihteessa. Huonoina marjavuosina jatkaa muuttoa nopeasti jopa Välimeren maihin ja Kaukasukselle asti. Hyvinä marjavuosina pysyy Suomessa aina joulu–helmikuulle asti. Paluumuuttoa usein huomaamatonta, maalis– toukokuussa.

Ravinto: Marjat, siemenet, selkärangattomat eläimet.

Ääni: Helisevä sirinä. Laulu vaatimatonta visertelyä.

Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Tilhi on noin kottaraisen kokoinen. Päässä sillä on pitkä ja tuuhea töyhtö. Kauempaa tilhi näyttää tummalta, mutta lähempää erottuvat erittäin kauniit ja värikkäät höyhenpuvun yksityiskohdat. Yleisväriltään tilhi on harmaanpunertava, silmän ympärillä ja nokan alla on mustaa ja mustilla siivillä on keltaista ja valkoista kirjailua. Tummassa pyrstössä on keltainen kärkivyö, yläperä on tuhkanharmaa ja alaperä punaruskea. Sisimpien kyynärsulkien ja tertiaalien (sulkamasia isokokoisia peitinhöyheniä siiven tyvessä) kärjissä on erikoisia punaisia vahaulokkeita (englanniksi linnun nimi onkin waxwing eli vahasiipi).

Tilhen koivet ovat mustat (vanha lintu) tai vaaleanpunertavat (nuori lintu). Nokka on tyveltä punertavasti musta (vanha lintu) tai tummanharmaa (nuori lintu). Silmän värikalvo on punainen (vanha lintu) tai tummanruskea (nuori lintu). Vanhan linnun tunnistaa myös käsisulkien kärjen ja reunojen kirkkaankeltaisista tai valkoisista kulmajuovista, kun taas nuorilla yksilöillä käsisulissa on vain vaalean keltaisia suoria reunaviivoja.

Marjat saatu, takaisin koivun latvaan.