Ensimmäinen pysähdyspaikka (Vesa Keskistä ei nyt lasketa) oli Sälgrundin majakkasari, josta Suomen Majakkaseura kirjoittaa sivuillaan näin:
Sijainti: Kaskinen, Sälgrundin saari. 62° 20,1' N 21° 11,6' E. Sälgrundin majakka kartalla.
Majakka: Rakennusvuosi 1875, korkeus 25 m maanpinnasta. Vain noin kilometrin merimatkan päässä Kaskisten kalasatamasta sijaitsee avomeren äärellä Sälgrundin saari, majakka ja vanha luotsiasema. Majakka on tällä hetkellä suljettuna paloturvallisuussäädöksien takia.
Majakan yhteydessä on myös luotsiasema. Majakka toimii nykyisin automaattisesti ilman miehitystä ja uusi luotsiasema mantereella palvelee nykyisiä luotseja. Tämä vanha asema on matkailukäytössä.
Yhteydenotot javaraukset
Kaskinen Sea-Charter/ www.kaskinenseacharter.fi
kari.haggblom@kaskinenseacharter.fi
Näin kertoo opastustaulu.
Kuva Kaskisten matkailusivulta
Meidän yöpaikkamme oli oikeanpuoleisessa aittarakennuksessa. Paksujen 1800-luvulla rakennettujen hirsiseinien sisäpuolella nukutti autuaasti. Talon toiselta puolelta löytyy luotsien käyttämä jykevä sauna, jossa löylyttelimme.
Alueen vedet ovat karikkoisia ja sitä hyödyntävät runsat lintujoukot, erityisesti jo haitaksi lisääntyneet merimetsot.
Linnut olivat kameroittemme ensisijaisina kohteina. Sumuisen kostea sää ei suosinut harrastustamme parhaalla mahdollisella tavalla. No, eipähän tullut niitä tavallisia aurinko-otoksia.
Kaikki, paitsi purjehdus on turhaa. Muistellen hienoa muusikkoa Lasse Mårtensonia.
Stone Head, saaren vartija kenties?
Yömajamme naapuri, harapääsky.
Eteläkärjen vikkelä, tunnistamaton asukas.
Suosirri, joita oli rantaliejussa ruokailemassa.
Lokin poikanen pysyy jo siivillään.
Kihu
Merimetsot palaavat mereltä ruuan hausta pesimäluodoilleen.
Lapintiiroiksi näitä arvelen. PP auta.
Tiira on taitava lentäjä.
Kuten kihukin. Se vaan se ei halunnut lentää kunnon kuvausetäisyydellä.
Saaren eteläkärki on pitkä, kivikkoinen ja kallioinen niemi. Kivien pintaa peittää monenmoiset jäkälät.
Tuolla jossain meren takana voi Lill-Jörgen säätietojen mukaan nautiskella komeista aurinkoisista kesäpäivistä. Sekin vielä!
Luotsiaseman ikivahti Torsten tähyää laivoja saapuvaksi.
Yöllä oli majakkaaan syttynyt valo (kännykuva).
Toisena päivänä kävimme lounastamassa Kaskisissa hiihtäjäsuuruuden, Arto Koiviston rantaravintolassa ja kaupunkiakin hieman vilkaistiin. Liian vähän. Hieno ja erikoinen on se.
Kaskisten kaupunki perustettiin vuonna 1785. Kaskisten historiassa on nimellä Bladh suuri merkitys. Vaasasta kotoisin oleva kauppias Johan Bladh, joka oli muuttanut Kaskisten pohjoispuolelle Benvikin kartanoon, teki innokkaasti työtä sen eteen, että tänne perustettaisiin kaupunki. Kaskisten hyvä satama syvine suojattuine väylineen ja vapaine reitteineen avomerelle oli jo ennestään tunnettu. Kauppias Bladh rakennutti sataman yhteyteen tullirakennuksen ja lastauslaiturin. Vuonna 1785, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti kaupungin privilegiokirjan.
Ruotsin kuninkaan ruutukaavaa
ja upeita entisöityjä vanhoja puutaloja.
Nyt kohden Kristiinankaupunkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti