Viimeisestä tarinasta onkin jo aikaa. Kesä meni niin mökkiremontin ehdoilla, ettei harrastuksille jäänyt enää paljoakaan energiaa. Toki tuli tehdyksi joitakin lyhyitä luonto- ja kuvausretkiä, mutta niistä ehkä jotain myöhemmin. Nyt on eläkeläisellä onneksi taas mahdollisuus harrastaa.
Saavuttuani Nastolan talvikotiini, oli pakko päästä valkoposkihanhien lepo- ja ruokailualueille heti ensimmäisenä aamuna. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin hanhet päättävät jatkaa matkaansa.
Hanhet viettävät yönsä vesillä, turvassa maapedoilta. Jos haluaa kokea hanhien nousun aamupalalle, on oltava oikealla paikalla jo ennen auringon nousua. Kuvauskaverini Jorma ja minä olimme Iitin Sääksjärvellä seitsemän aikaan. Nämä ensimmäiset kuvat on kuvattu eilen länsirannan lintutornista, joka osoittautui hyväksi valinnaksi.
Paljonko lintuja oli? En tiedä, mutta kokeneempi Jorma arvioi niitä olleen muutama kymmenentuhatta. Hanhet nousivat siivilleen erikokoisina parvina. Kerran ylös kohosi kerralla suurempi joukko. Tällöin siipien humina ja lintujen kaakatus muistutti jo myrskyn pauhua. Tunnelmaa on mahdoton sanoin kuvailla, se on itse koettava.
Kolmen vartin kuluttua alkoi aurinko pilkottamaan.
Osa hanhista laskeutui ruokailemaan heti tornin takana olevalle pellolle. Suurin osa jatkoi kuitenkin kauemmas, oletettavasti kuitenkin alle kymmenen kilometrin säteellä oleville peltoalueille.
Olipa aamupalalle lähtenyt kettukin.
Mustavalkokokeilua.
Onneksi heinät oli saatu jo latoihin, muuten olisi voinut ahteri paleltua.
Aamu-usvassa souteli yksinäinen verkonkokija. Saalista tuli kaksi kiloista kuhaa.
Pakkasenpuremat
Kohti apetta.
Kuivannon pelto-ojilla saalisteli sinisuohaukka.
Iltapäivällä kotimatkalla tavattiin myös kaurisperhe. Ruokailu oli mielessä heilläkin.
Äiti vahtii, että lapset voivat syödä turvallisesti.
Parvi elää koko ajan, siitä poistuu porukoita ja siihen laskeutuu koko ajan lisää.
Jos on hanhilla tolkkua lentokuvioissaan, on sitä myöskin ruokailussa. Ympäri valtavaa lintumassaa on aina joitakin lintuja kaula oikosena vahtia pitämässä. Miten työnjako suoritetaan, on minulle täysi arvoitus.
Näitä on todella paljon. Miksi ne eivät tömää toisiinsa?
Osa hanhiparvista lensi huomattavan korkealla. Oletan niiden tulleen jostain kauempaa.
Peltoaukeilla saalisti muitakin muuttajia. Piekanoja löytyi kumpanakin päivänä ainakin kuusi yksilöä.
Isolepinkäinen, lapinharakka oli sekin saapunut maisemiin.
Tässä paikallisasukas. Löydätkö, tunnistatko?
Peruslinnustolaiset: "Ne syö meidän ruuat. Joo, ja vie varmaan naisetkin!"
Ja näin se käy, näyttää Jorma. Linkistä löydät upeita luontokuvia, joita kannattaa käydä ihastelemassa.
Hei
VastaaPoistaUpeita kuvia. Mikä oli tunnistettava olio? Emme löytäneet, emme jymmärtäneet.