Suomenojan lintualtaat

Luontoretkiä: herrojen kanssa marjassa tai ex-pomon kanssa lintuja kuvaamassa. Eilen olimme me, suht tuoreet eläkeläiset, entinen rehtorini Paula ja minä, yhdessä uuden harrastuksemme valokuvauksen parissa Espoossa Suomenojan lintualtailla. Paikalla oli sadoittain, ehkä jopa tuhansin, juuri saapuneita muuttolintuja, jotka tankkasivat itseään, kyselivät kavereiltaan kuulumisia ja etsivät itselleen kesäheilaa. Meteli oli melkoinen. Päivä oli kovin tuulinen, lämpötila vaihteli aamun pikku pakkasesta iltapäivän kahdeksaan plus-asteeseen. Onneksi aurinko paistoi ja lämmitti meitä niin kuvatessamme kuin evästauoillakin.

"Alussa oli joki, lahti ja kauppala. Kauppala oli Espoo, lahti Finnoonlahti ja joki Finno (Finnå).

Ruovikkoinen Finnoonlahti sijaitsi Espoon kauppalan eteläosassa. Lahteen laski (ja laskee edelleen) Finnoonpuro – tai joki, joksi sitä aiemmin kutsuttiin. Vielä 60-luvun alussa puron yläjuoksulla – niinkin pitkällä kuin nykyisessä Kukkumäessä – oli mahdollisuus uida ja kalastaa.

Kasvava kauppala ja sittemmin kaupunki tarvitsi laitoksen asukkaidensa jätevesien käsittelyyn. Paikaksi valittiin arvottomaksi jättömaaksi koettu Finnoonlahti. Lahti pengerrettiin ja sen tuloksena syntyivät altaat, jotka alkuaan toimivat puhdistamon saostusaltaina. Nyttemmin altaat toimivat vain puskurina häiriötilanteissa ja sade-ja lumen sulamisvesien osalta."

Näin kertoo http://www.suomenoja.fi/

Sittemmin altaan ja meren väliselle kannakselle on rakennettu voimalaitos.

 

Osa tämän hetken linnuista on ohikulkumatkalla, mutta lukuisa on myös altailla pesivien joukko. Valtaosa lajeista on vielä saapumatta, mutta kymmenkunta muuttolajia löytyy jo nyt.

Nokikanoja näkyi runsaasti ja parinmuodostustakin oli havaittavissa. Paikalle ennättäneitä liejukanoja emme onnistuneet löytämään, kuten emme myöskään lapasorsaa tai mustakurkku-uikkua.

Punasotkat uiskentelivat avopaikoissa parvina  ympäriinsä. Äkkiseltään edustus vaikutti kovin koirasvoittoiselta. Liekö naaraat saapuvat myöhemmin vai onko heitä vain vähemmän?

Enempi satunnaisina yksilöinä näyttäytyivät telkkä, jota ennen sotkaksi kutsuttiin ja serkkunsa tukkasotka.

Kolmesti päivän aikana koko valtava naurulokkiyhdyskunta kahahti siivilleen ja kierteli rauhattomana ympäriinsä. Kerran myös niiden valtaisa mekastus loppui kuin olisi töpseli seinästä vetäisty. Silloin syy löytyi taivaalta: kanahaukalla oli lounasaika. Tuliko ruokaa jäi näkemättä kuin myös se, mikä aiheutti muut paniikihäiriöt.

Heinä- eli sinisorsaa ei ole väheksyminen. Koiraan kevätasu on kyllä loistelias.

Naurulokki on myös siro ja kaunis lintu. Myönnän toki, että en ole sen ylin ystävä taajamaoloissa. Altaalla saavat olla ja nautiskella elostaan.

 Minulle uusi tuttavuus oli harmaasorsa. Nämä uroot uiskentelivat vähän kauempana.

Aluetta voi hyvin suositella kaikille linnuista kiinnostuneille. Aivan sen ääressä olevalle parkkipaikalle on helppo ajaa. Allasta kiertää hyväkuntoinen kävelytie, jota muutkin ulkoilijat hyödyntävät. Vaikkei tunnelma tietenkään mitenkään erämainen ole, ei melko runsaassa väkijoukossa tullut ahdastakaan. Tarkkailijat olivat vilpittömän kiinnostuneita linnuista ja havainnoista annettiin avoimesti vinkkejä vieraillekin kulkijoille.
Hieno päivä, sanon minä.

Pysäköintialue
 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&srs=EPSG%3A3067&y=6670896&x=373100&lang=fi