keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Malta 2016, osa III

Kiertoajeluilla


Keskellä Maltaa on Mostan kaupunki. Sen ylpeys on Rotunda, Pyhän Marian kirkko. Se on yksi Euroopan suurimmista holvikirkoista. 


Kirkko on rakennettu aikoinaan ilman rakennustelineitä pienemmän alle jääneen pyhäkön päälle. Kun uusi kirkko oli vuonna 1860 valmis, purettiin vanha alta pois. Sisälle mahtuu 12000 sanankuuljaa. Kupolin halkaisija on 37 metriä (Vatikaani 42) ja korkeutta sillä on peräti 67 metriä. Kupolissa noin klo 8 näkyy vaalea paikattu kohta. Siitä putosi sota-aikaan saksalaispommi läpi katon. 300 messuvierasta selvisi tästä tuhotyöstä pelkällä säikähdyksellä, sillä pommi ei räjähtänyt. Taisi olla varjelusta matkassa. 



Seinän yläosaa kiertävät Jeesuksen elämänvaiheita kuvaavat freskot. Olisiko tässä aiheena palmusunnuntai?


Tässä hiukan laajempi näkymä.


Poliisiauto. Monikohan pulisija on päässyt kyytiin?


Maltalaisritareiden 1582 rakentama Verdala-palatsi palvelee nykyisin presidentin kesäasuntona. Palatsi sijaitsee lähellä Rabattia.


Palatsin eteläpuolella on Buskettin puutarha. Kyseessä on Maltan ainoa metsä kooltaan 1200 metriä x 1600 metriä.


Sieltä löytyvät myös presidentin appelsiiniviljelmät, joidenka tuotto menee hyväntekeväisyyteen.


Dinglin jyrkänteiden päältä löytyy mystiset raiteet. Näiden oletettavasti esihistoriallisten urien syntytapaa tai tarkoitusta ei tunneta. Näiltä seutuvin löytyy Maltan korkein kohta Ta Zuta (253 m).


Tällaisia kiviaitoja kiemurtelee kaikkialla. Niitä on varmaan tuhansia kilometrejä. Niiden ensisijainen tarkoitus on estää irtomaata lähtemästä tuulen mukaan. Mielessäni kuvittelin, millainen on mahtanut olla maisema ennen kuin ihminen on alkanut keräämään näitä kivenmosia aitoihinsa.


Illansuussa poikkesin vielä Bugibbassa automuseossa. Sieltäpä löytyi sopivia menopelejä viime vuosisadan kartanonherroille. Tässä ehkä paremminkin kartanon rouvan kauppakassi, MG.


Mutta Bugatti on jo toista maata.


Uusi päivä, uusi retki. Tutustuminen maltalaiseen lasitaiteeseen.


Näitä olisi saanut mieluusti ostaa omakseen.


Lounaisrannikolta löytyy Blue Grotto, sininen luola. Pienet moottoriveneet kuskaavat turisteja kalliorannan luoliin ihastelemaan valon heijastuksista milloin siniseksi milloin turkoosiksi värjäytyvää merivettä.


Kyllä se hienolta näytti, vaikkei mainingeissa heittelehtivästä pikkuveneestä kauaa voinut paikkaa ihastellakaan.


Taitaa tytöllä olla tentti edessä vai olisiko luettavana vain paikallinen Nyyrikki?


Venepoukaman suojana on brittien entinen vartiobunkkeri.


Täällä Marsaxlokkin kalastajakylässä oli lounaan vuoro. Kala-ateria oli pettymys. Liekö kala oli jo vähän vanhahkoa, kun kupli koko loppupäivän mahalaukussa. Kovin oli se myös kuivaksi kärytetty. Harmi.
Veneet ovat kyllä upeita ja erikoisia niin malliltaan kuin väritykseltään. Koko lahti näytti viehättävältä.


Seuraavaksi vuorossa oli San Antonin kasvitieteellinen puutarha ja sen yhteydessä oleva presidentin virka-asunto. Sisälle ei kutsuttu, mutta puisto oli viihtyisä.


Kelle kuuluu tämä lippu? Veikkaan presidenttiä.


Maltaa johtaa tänä päivänä presidentti Marie Louise Coleiro Preca.


Mutta jo pari tuhatta vuotta sitä on suojellut Hän. Kun katsoo Maltaa tänään, kaikkien vaikeiden aikojen ja valloittajien jälkeen, voi uskoa, että tehtävä on pääosin onnistunut.


2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä matkakertomuksesta! Eksyin tänne mietiskellessäni TSS:n matkaa (Kyprokselle).

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista