"Muuratsalo on noin 11 km2:n laajuinen saari Päijänteessä. Ristinselän pohjoispuolella ja Hauhonselän länsipuolella. Muuratsalossa on useita arvokkaita virkistysalueita. Suoraan mantereelle Muuratsalosta ei pääse maitse, mutta Lemmensillan, Louhunsalmen riippusillan ja pengertien muodostama siltaketju yhdistää saaret toisiinsa ja jälkimmäinen mantereeseen Säynätsalosta. Noin puolet saaresta kuuluu Jyväskylän Säynätsalon kaupunginosaan (ennen vuotta 1993 Säynätsalon kunta), ja noin puolet kuuluu Muurameen." (Wikipedia)
Saariketju on syntynyt jääkaudella. Muuratsalon kohdalla ollut kova graniittinen kallio oli jäätikölle liian hakala purtava. Siksi alueelta löytyy korkeahkoja vuoria sekä upeita, massiivisia siirtolohkareita.
Eilen onnistuimme retkikaverini Anssin kanssa toteuttamaan pitkäaikaisen haaveemme tutustua Muuratsalon Lullinvuoreen ja sen luolastiin.
Lullinvuori sijaitsee saaren eteläpäässä ja sinne pääsee autolla ajaen saaren itälaitaa pitkin kohti etelää kulkevaa Kortepellon tietä. Loppupäässä käännytään länteen Lullinvuoren tielle ja jatketaan tien loppuun aina kääntöpaikalle asti. Sen jälkeen on vielä vajaan kilometrin kävely luolille vievää polkua pitkin.
Onko tämä irokeesi kenties alueen vartija?
Polkua seuraten näitä massiivisia louhikoita ei voi ohittaa. Karahkan jälkeen oikealla on oletettavasti pisimmän (31m) luolan toinen suuaukko. Ryömien sisään ja sitten onkin tilaa edetä suorana seisten.
Nyt on mies kiven sisässä. Näinköhän pönkä pitää?
Paikoitellen on katossa sen näköisiä lohkareita, ettei oikein tahdo uskaltaa niiden alitse. No, jos ovat pysyneet ylhäällä tyhannet vuodet, niin kaipa vielä tämänkin hetken.
Välillä on taas ryömittävä.
Sivuhaara
Sitten onkin mies jo kiven päällä. Eipä voisi seitakivi tämän hienompi olla. Uhrautuuko Anssi?
Suuria lohkareita on useita. Niiden alta löytyy lähes aina jonkin kokoinen onkalo.
Halkeaman muodostama pikkukanjoni.
Meiltä tutkimattomaksi jäänyt luola.
Kivien ja kallioiden pintaa koristaa usein saniaiskasvusto.
Lullinvuoren tieltä erkanee pohjoiseen polku, jonka risteyksessä ja varrella on vielä jäljellä Ramin kuntopolun kauhtuneita opasteita. Niitä seuraten kiipesimme Hakolan vuorelle tavoitteena Tapion alttari. Komea kalliojyrkänne sattui tällekin reitille. Ylhäällä kallionrakosessa on korppi kasvatellut poikiaan.
Kuntopolun Rami on ikämies Raimo Nieminen, joka asui lähellä Kultalan talossa. Hänen intohimonaan oli pitä polusta huolta niin kesällä kuin talvellakin. Hän toimi myös reitin itseoikeutettuna oppaana. Lääkärin määräyksestä Rami on muuttanut keskustaan. Valitettavasti minulla ei ole tietoa hänen nykyisestä voinnistaan. Kultala näytti hylätyn näköiseltä.
Aivan vuoren laella sijaitsee erikoinen luonnonmuodostelma, joka on saanut nimekseen Tapion alttari.
Alttarissa on kaksi lohkaretta päällekkäin ja väliin on sujahtanut pienemmät kannatinkivet. Tällaisia asetelmia arvellaan muinaisten asukkaiden kätten töiksi. Minua vähän arveluttaa. Vasemmalla olevassa kalliohalkeamassa sijaitsee geokätkö.
Näkymä pohjoiseen. Säynätsalon tehtaanpiippu ja taempana siintelee Jyväskylä.
Käräjäkiviä vai muuten vaan mukava asetelma.
Näkymä itään Päijänteen vastarannalle.
Vaikka hienoa oli ja aika kului joutuin, oli poiskin lähdettävä. Kohti uusia seikkailuja!
Sijainnit: Luolat, Tapion alttari
Mielenkiitoisia paikkoja. Piti heti katsoa mitä Suomen Luolat-kirja kertoo Lullinvuoresta. Siellä sanotaan, että katossa on paikkoja, joissa on selvä romahdusvaara. Ilmeisesti ei ihan vaaraton retkikohde.
VastaaPoista