tiistai 23. kesäkuuta 2015

Laulavan Mörön polku

Kesäpäivänseisausretki 21.6. Sumiaisissa


"Laulavan Mörön polku (Mörköpolku) puikkelehtii Sumiaisissa Syvälahden, Lohilahden ja Vihijärven kylien keskisuomalaisissa järvimaisemissa, metsäisillä kankailla ja harjanteilla nousten välillä kauniita kaukometsänäkymiä tarjoaville vuorille. Ikiajat ovat kyläläiset hoitaneet kanssakäymisensä vesiteiden ohella helppokulkuisia harju- ja kangaspolkuja pitkin. Osan näin syntynyttä laajaa, jo umpeutumassa olevaa polkuverkostoa on Syvälahden kyläyhdistys raivannut ja merkinnyt maastoon kaikkien luonnossa liikkujien iloksi alueellisena maaseudun kehittämishankkeena.


Laulavan Mörön polku on saanut nimensä päätepisteittensä mukaan. Laulumäki Keiteleen rannalla on polun pohjoispään näköalapaikka, etelässä polku päättyy korpimaisemassa solisevalle Mörkökoskelle.

Mörköviitoin ja puihin punaisella merkityin täplin viitoitetun reitin kokonaispituus on 19 km. Polun karttaan on merkitty monia muitakin alueella risteileviä polkuja lyhyempiä retkiä varten.

Retken Laulavan Mörön polulle voit aloittaa useasta paikasta. Opastauluja ja lainattavia karttoja on punaisissa postilaatikoissa polun molemmissa päätepisteissä, Syvälahden entisen koulun pihalla sekä Suolahti-Sumiainen tien (nro 6450) varressa lähellä Suolahden ja Sumiaisten rajaa sekä Vihijärven risteyksessä. Entisen Sisä-Suomen sairaalan takaa Suolahdesta johtaa myös yhdyspolku Mörkökoskelle. Karttalaatikoita on myös kodalla ja Kaakkovuoren näkötornilla." (Äänekoski-info)

Oma aamuretkemme suuntautui polun pohjoislenkille Laulumäelle ja Kettuhiekkaan. Tälle osuudelle suositellaan lähtöpaikaksi Syvälahden lakkautetun koulun pysäköintipaikkaa.


Reitti pohjoiseen lähtee aidanraosta kuvan vasemmalta puolelta.  Me tosin oikaisimme autolla lähemmäs perälenkkiä. 


Laulumäen näköalapaikalta aukeaa näkymät pohjoiseen päin Keiteleelle. Tarvinneeko ajella Kolille nähdäkseen suomalaista järvimaisemaa?


Alasmeno onkin jo vaativampaa, varsinkin näin sateen jälkeen. Pahimmille osuuksille on rakennettu tukevat portaat.


Hieman alempana on toinen laki, jolta löytyy mahtavat sammaloituneet kolmioasetelmassa olevat kivikeot. Edellisessä tarinassa kerroin Etelä-Konneveden Keulatniemen lapinraunioista. Mitä nämä sitten ovat? Eivät aivan muinaisia, mutta vanhoja kumminkin.


Opastaulun mukaan ne ovat kolmiomittaustornin puujalkojen anturoita. Puiset osat ovat jo kadonneet, sillä torni on alunperin rakennettu venäjän vallan aikaan viime vuosisadan alussa.


Alhaalla rannassa on kaistale mäntykangasta.


Joku on kai joskus tullut hiihtäen vettä pitkin.


Rantaviivaa Kettuhiekan tulipaikalla. Kylänväen rakentamasta liiteristä löytyy runsaasti kuivaa nuotiopuuta.


Kohta syttyy makkaravalkea. Ryynärit on muuten hyviä.


Polun toiseen päähän ilman välilenkkejä on 15,4 km.


Niemen takaa kuului höyrypillin vihellys. Suomen vanhin höyrylaiva Keitele oli juhannusajossa Ukonselällä. Laiva on rakennettu 1878 Varkaudessa.


Paluuosuudelta löytyy muinaisrantaa ja siitä kertova opastaulu sekä tällaista vehreätä lehtoa.


Metsätien varressa on kyltillä merkitty lähde. Se ei sijaitse aivan reitillä. Automme oli kyltin viereisellä levikkeellä. Vesi oli hyvää ja raikasta, oli pakko maistaa.


Illalla teimme vielä uuden pikavisiitin reitille, nyt sen eteläpäähän.


Tämä muinainen rajatolppa sijaitsee Suolahden ja Sumiaisten välisen tien läheisyydessä Iso- ja Pieni-Jurvo järvien välisellä kapealla hiekkakannaksella


Näin kertoo opastaulu.


Ja pitihän sitä vielä kurkata Mörkökoskeakin. Tässä sen vierellä oleva siisti ja tilava laavu.



Ei niin suuri, mutta tunnelmallinen Mörkökoski. 

Kyllä tämä polku ansaitsee tutustumisen myös jalkapatikalla. Kaakkovuoren näkötornissa on ainakin käytävä.


Tämän, jos jostain löytäisin. Olisiko kirjastossa?  
Urpo Sparf, Erämaan perilliset : Lohilahden, Syvälahden ja Vihijärven kyläkirja, 1988

Kartta (pdf, 625 kt)

1 kommentti: