tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hitonhauta

Kallioaiheet jatkuvat. Pitkän lumettoman jakson jälkeen sai maa vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 16.3. yhtenäisen lumipeitteen. Parisen senttiä vain, mutta samalla joku sytytti valot.
Sunnuntaina tieni vei Laukaan Hitonhaudalle. Samanniminen luonnonmuodostuma löytyy ainakin Sumiaisista.
Kohteeseen pääsee kahta reittiä: toinen tuo 4-tieltä Hirvaskankaalta ja toinen, minun käyttämä, Laukaan suunnasta Koivistontieltä.


Autolla pääsee retkilaavun lähellä olevalle parkkipaikalle.


Laavulta itse hautaan kuljetaan jalan, matka jää alle kilometrin. Opasteet ovat selkeät ainakin tästä suunnasta kuljettaessa.


Näin kertoo opastaulun esite. Talvella kulku-ura on tallautunut tasaisemmaksi, mutta jää ja liukkaus on syytä ottaa huomioon.


Hauta on kapeahko vaihtelevasti muutamia kymmeniä metrejä leveä ja noin 500m pitkä ja sen suunta on kaakosta luoteeseen. Keskivaiheille on muodostunut ympäristöstä valuvista vesistä pieni lammikko.


Iltapäivän auringossa rotkon pohja jäi varjoisaksi yläpuolen kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta. Myös vastakkaisten rinteiden valaistusero oli huomattava.


Matkalla tulee eteen monenlaista luonnonmuotoa.


Valuvia jääseinämiä on useita ja tänä talvena ne ovat tavallista upeampia. Täälläkin on sekä jää- että kalliokiipeilijät koetelleet taitojaan.


Jään takana pilkistävässä luolassa asuu itse Hitto-velho, jos Äänekosken Keskuskoulun oppilaiden vuonna 2000 tekemään elokuvaan Elevaattori on uskomista.


Tässä kamerasalamalla valaistu luolan porstua.


 Suoraan vastapäätä kohoaa mahtava jääholvi, jonka sisältä seuraavat näytteet ovat. Kallioseinämän ja jään välisen onkalon korkeus on ainakin viisi metriä. Suuaukko näkyy keskellä. Seinämä on kuvattu vastakkaisen rinteen päältä. Jossain näkymättömissä jään sisällä kuului virtaavan veden äänekäs kohina.


Apuna taas salama.


Ovenpielet seisten ylöspäin kuvattuna.


Hitonhauta luoteispäästä nähtynä. Seuraavaksi kiipesin takaisin ympäristön tasolle. Yritin löytää rinteiden terasseilta korpin pesää. Sellainen siellä vielä yli parikymmentä vuotta sitten oli, vaan on korppien urbanisoituminen edennyt ja pesätkin tehdään nykyisin kait lähemmäs ihmisasutusta.


Näkymä laavun läheisyydessä olevalta Iso-Hariselta kertokoon päivän aurinkoisuudesta rotkon ulkopuolella.


Makkaranpaistajat ovat jo lähteneet kotimatkalle.

Täältä se löytyy:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Hitonhauta&srs=EPSG%3A3067&y=6929395&x=435378&lang=fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti